tiistai 22. elokuuta 2017

Suomi100: Demokratiaa – mutta vain tietyillä ehdoilla



Valtakunnankontrolleria hämmästyttää (ainakin leikisti) tämä Suomi100:n pönöttävä juhlinta kuin entisessä Neuvostoliitossa. Esitellään suuria suomalaisia saavutuksia ja viedään koodausta bussilla Afrikkaan.


Demokratia kansanvaltana ymmärrettynä ei ole koskaan ollut Suomen erikois-osaamisaluetta, vaikka siitä puhutaankin suomalaisen kulttuurin perustana. Sisällissodan vuoksi maahan luotiin presidenttivetoinen perustuslaki. Lakia rustannut Ståhlberg ei luottanut kansaan, koska se saattoi ”ajatella väärin” ja vaikka kapinoida. Eduskunnalla piti olla päällystakkina vahva presidentti.



Myöhemmin kansanedustajien päällystakkina, eduskunnan pääsihteerinä on toiminut suojelupoliisin pitkäaikainen johtaja, Seppo ”Isi” Tiitinen (kesk.), Bulgarian poikien kauhu. Suurvalloissa on tapana valita salaisen palvelun miehiä presidenteiksi, mutta Suomessa ne istutetaan kansanvallan kehtoon, eikä asiasta käydä mitään keskustelua. Monen kansanedustajan suu on ollut supussa yksinkertaisesti Tiitisen hallussa olevien tietojen vuoksi. Tiitinen oli muutenkin todella sopiva, vaan ei pätevä kansanvallan johtavaksi virkamieheksi, koska hän on syyllistynyt naishakijan syrjintään Supossa.



Kekkosen aikana perustuslakia venytettiin äärimmilleen. Sen jälkeen presidentin valtaa ryhdyttiin kaventamaan, koska kansalaiset saivat suoraan äänestää maamme johtajan. Ilmiö on samantyyppinen kuin se, että kun jokin ammattiala naisistuu, niin arvostus, työehdot ja palkkataso alenevat. Eihän kansalaisille voi antaa liikaa valtaa. Ajatus ”väärin ajattelevasta” kansasta istuu tiukassa poliittisen korporatiivisen nomenklatuuran mielissä. Sillä perusteella voidaan kätevästi estää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.





********************************************



Oli suorastaan surkuhupaisaa seurata Suomi100:n kunniaksi esitettyä arvotonta näytelmää, jota Helsingin kokoomus ja vihreät kutsuivat ”pormestarivaaliksi”. Kun maassa pidettiin kuntavaalit, keksivät stadin valtapuolueet kusettaa äänestäjiä sillä, että he nyt äänestäisivät pormestarista, vaikka kuntalaki ei tunne pormestarivaalia ja lain mukaan pormestarin, kuten kaupunginjohtajankin valitsee valtuusto. Aktiivivihreiden ominaisuuksiin ei ilmeisesti (enää) kuulu luku- ja ymmärrystaito, koska nämä valopäät kehtaavat väittää ihan vakavissaan että hum.kand. Anni Sinnemäki (vihr.) äänestettiin kaavoituksen apulaispormestariksi. Kansalaisille annettiin ymmärtää, että he ovat kuntavaaleissa äänestämällä legitimoineet poliittiset virkanimitykset.



Muualla Euroopassa kansalaiset saavat äänestää suoralla kansanvaalilla pormestareita. Ehkäpä Suomessakin sitten, kun kuntien tehtävät on minimoitu ja pormestarista on tullut pelkkä seremoniamestari. Sellainen on Suomen kansanvalta, että kansa saa äänestää hahmoja, joilla ei ole oikeasti valtaa: idolseissa ja muissa vaaleissa.



No, entäs sitten nämä ”kansan valitsemat” kansanedustajat ja valtuutetut? Heillä olisi valtaa, mutta suomalainen ”maan tapa” vie näitä narsistipupuilta vallan. He suostuvat oman uran etenemisen vuoksi toimimaan perustuslain vastaisesti ja painamaan sitä nappia, mitä isommat pojat sanovat. Suomessa varsinkin hallituspuolueiden kansanedustajat asetetaan tiukkaan ryhmäkuriin vastoin perustuslakia, jonka mukaan ”edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” (Suomen perustuslaki 29 §).



Hallituksen toimintakyky edellyttää sitä, että hallituspuolueet sopivat ohjelmasta ja silloin pitäisi kansanedustajien päästä vaikuttamaan asiaan. Valitettavasti ”maan tavan” mukaisesti lobbareilla ja etujärjestöillä (eli vaalirahoittajilla) on enemmän vaikutusvaltaa hallitusohjelmaan kuin kansanedustajilla, joille ilmoitetaan, että näin on so-vittu. ”Maan tavan” mukaisesti hallituspuolueiden kansanedustajien velvoitetaan antamaan tukensa hallitukselle sellaisissakin asioissa, joista ei ole missään edes sovittu. Suomessa eduskunta onkin vastuussa hallitukselle eikä hallitus eduskunnalle.



Ns. pormestarivaalin lisäksi Suomessa esitetään valtiopäivien aikana joka viikko arvoton näytelmä, jota kutsutaan eduskunnan kyselytunniksi. Kyseessä on käsikirjoitettu tosi-TV-ohjelma parhaasta päästä. Taannoin herätti suurta pahennusta se, että ryhmäpiiskuri Antti Lindtman (SDP) oli laatinut puhemiesneuvostolle listaa sopivista ja ei-sopivista demareista eduskunnan kyselytunnille. Eduskunnan puheenjohtajien juntta eli puhemiesneuvosto pitää ihan itse huolen siitä, että takarivin kansanedustajat, puoluejohdon kannalta liian ikävät tai ikäviä kysymyksiä esittävät eivät koskaan pääse esiintymään kyselytunnilla. Kyselytuntia ei koske minkäänlainen demokratia, jonka mukaan esimerkiksi jokainen kansanedustaja saisi esittää vuodessa yhtä monta kysymystä. Kyseinen tosi-TV-ohjelma onkin retoriikan ja pikku-kohujen keskustelukerho, jossa asemoidaan vaaliteemoja.



Kansanedustajat voivat tietysti aina esittää kirjallisia kysymyksiä ministereille. Se on kuitenkin yhtä turhauttavaa kuin kuntalaisten kuntalaisaloitteiden tekeminen. Kumpikaan ei johda edes tosiasioiden tunnustamiseen, perusteluista puhumattakaan. Lukuisia ministereiden kirjallisia vastauksia lukeneena valtakunnankontrolleri ihmettelee, mistä ministeriön virkamiehille oikein maksetaan – ministereistä puhumattakaan.





********************************************





Kunnanhallinnossa toimivat myös samankaltaiset kurin ja järjestyksen pakko-ryhmäpäätökset ainakin suurimmissa valtuustoryhmissä. Vaikka ryhmäkuria ei olisi suoranaisesti asetettu, jokainen tietää, että pullikointi johtaa vaikeuksiin: Ei puolueessa asemia, ei lautakuntapaikkoja, ei etuisuuksia. Turun kokoomuksesta eronnut valtuutettu Pauli Kossila totesi: ”En minä tiedä mistä nämä päätökset tulevat. Ryhmälle vain ilmoitetaan, että näin on sovittu.” Turun kokoomuksella on Turun mafian keskeisenä toimijana selkeä periaate toimia vaalirahoittajien, pääasiassa kiinteistönjalostajien tahdon mukaan. Tämän lisäksi ryhmän eliitti on ottanut lautakuntapaikkojen jaossa joulupukin roolin. Turun kokoomus päättää minkälaisia lautakuntapaikkoja kukin ryhmä saaja jopa sen, kenet lautakunnan jäseneksi toinen puolue saa nimittää. Uusin väline muiden ryhmien kesyttämiseksi on ns. hallitussopimus, jolla sitoutetaan muut (parempien) lautakuntapaikkojen vastineeksi. Vaikka Turun tauti on tunnetusti härskiä sisäpiirin junttakorruptiota, kyllä muissakin kunnissa osataan.



Valtuutettujen ja kansanedustajien valikoituminen alkaa jo vaaleista. Ehdokkaaksi saattaa päästä, varsinkin kuntavaaleissa helpostikin, jos on puolueen jäsen tai paikallinen julkkis. Pääseminen valtuustoon, varsinkin suurimmissa kaupungeissa vaati huomattavaa vaalirahoitusta, jolloin köyhillä ja korruptoitumattomilla ei juuri ole asiaa valtuustoonkaan. Valtuustossa pikkupoliitikot oppivat korruption perusteen kaavoitus- ja rakennus-hankkeissa. Eduskuntavaaleissa vaalirahan merkitys korostuu, joten sitä pitää hankkia eri tavoin ja jäädä kiitollisuudenvelkaan vaalirahoittajille.



Suomessa on juhlittu sitä, että nykyisin valtuutettujen tulee ilmoittaa sidonnaisuutensa. Se ei kuntalaisia paljon lämmitä, kun selviää että enemmistö valtuutetuista – tai ainakin kunnanhallituksen ja kaavoituslautakunnan jäsenistä istuu osuuskaupan, osuuspankin tai muiden kaavoitusta ja rakentamista puuhaavien organisaatioiden hallinnossa. Kun korruptiota ei kutsuta korruptioksi ”maan tavan” mukaisesti voidaan puuhailla hyvässä hengessä kansalaisia ja äänestäjiä kuulematta vaalirahoittajien tavoitteiden edistämiseksi. Sitä kutsutaan kuulema ”demokratiaksi”, politiikaksi ja konsensukseksi tai kompromissien tekemiseksi.





********************************************





Euroopan unioni on epäilemättä vienyt kansallista lainsäädäntö- ja budjettivaltaa, vaikka meille on selitetty, että kyllä voidaan kaikenlaista tehdä EU:sta riippumatta. Lisäksi olemme kuulema olleet vaikuttamassa johonkin muuhunkin kuin siihen että Saksa ja Ranska eivät sodi. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin muuhun kuin 141-maataloustukeen suomalaiset poliitikot ovat vaikuttaneet unionissa. Aikoinaan EU:ssa esimerkiksi päätettiin, että Ranskassa saa jatkaa sokerijuurikkaan viljelyä jopa siinä määrin, että sokeria tuotetaan kaksinkertaisesti maan tarpeisiin. Samaan aikaan Suomen piti leikata sokerijuurikas-tuotantoa. Me siis maksamme ranskalaisille jusseille juurikkaan ylituotannosta ja sitten Dansukkerille, että se vie EU-ylijäämäsokeria ns. kolmansiin maihin.



Kuten Paavo Haavikko totesi aikoinaan, Suomen on hyvä olla niiden pöytien alla, joiden päällä meidän asioistamme päätetään. Suomalaisia, kansainvälisesti naiiveja poliitikkoja ja virkamiehiä viedään kuin pässiä narussa. Kun small talkilla kehutaan, meidän edustajamme luulevat sen oikeasti merkitsevän jotakin ja ennen kuin he huomaavatkaan, Suomen ja suomalaisten etujen yli on kävelty. Mutta tärkeintähän on olla mukana Eurooppa-clubissa nettomaksajana.






Brexitistä on puhuttu suuren Eurooppa-projektin romahduksena ja nyt monet EU-intoilijat toivovat, että Isoa-Britannian rangaistaan mahdollisimman rankasti Eurooppa-tottelemattomuudesta. Brexitillä pelottelusta on tullut kansanvaltaa vastustavien älypäiden harrastus. He jaksavat toistella, miten paljon EU-eroa ajanut ryhmittymä valehteli. Samat eurosivistyneet unohtavat autuaasti kuinka paljon meille valehdeltiin ennen EU-kansanäänestystä: nyt ei äänestetä EMU:sta, 141-tuki on neuvoteltu jne. Mutta ilmeisesti kansanliikkeen ja ”väärin ajattelevien” valehteleminen on paljon vakavampaa kuin se, että hallitus valehtelee kansalaisilleen. Kuinka tyhmänä euroeliitti oikein pitää kansalaisia? Ehkä britit yksinkertaisesti saivat tarpeekseen EU-byrokratiasta ja -korruptiosta ja siitä, että EU:ssa ei noudateta edes omia sääntöjä.



Suomen euro- & natoeliiitin ykköskorruptiomies Martti ”kerro paljonko saan” Ahnesaari ilmoitti taannoin, jotta kansanäänestyksiä ei tule järjestää. Kuulema vain Sveitsissä voidaan sellaisia puuhailla, mutta ei missään tapauksessa Suomessa. Kansanäänestys onkin juntta- & kabinettipolitiikkaan vihkiytyneille ”demokraateille” äärimmäisen ikävä menetelmä, koska se voi aina yllättää. Siksi EMU:sta ei voitu äänestää, ja siksi lainsäädäntöä ei muuteta sveitsiläiseen suuntaan, jotta kansanäänestyksiä olisi pakko järjestää, kun riittävän moni kansalainen sitä haluaa. Kansanäänestykset ovat todellisuudessa ainoa tapa, jolla kansalaiset voivat oikeasti kontrolloida poliittisia päätöksiä. Muutoinhan nämä ”kansamme valitut” puuhaavat mitä haluavat ja vetoavat vaaleissa toissijaisiin asioihin, kuten äänestäjien sosiaaliluokkaan tai koulutukseen tai ryhmäkuuluvuuteen. Suomen vaaleissa ei oikeasti rangaista hölmöistä päätöksistä, sen todistaa esimerkiksi Maalaisliitto/Keskustan pysyminen Suomen suurimpiin kuuluvana puolueena. Eduskuntavaaleissa osa kansalaisista vain haluaa antaa turpiin hallitukselle, siksi hallituspuolueet menettävät vaaleissa ja oppositio voittaa, vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään. Iso kuva ei muutu.





********************************************





Suomessa kansalaisilla ei ole minkäänlaista kuluttajasuojaa eduskunta- ja kuntavaaleissa. Vaalien jälkeen ”kansamme parhaimmisto” puuhaa vaalirahoittajia, etujärjestöjä ja lobbareita kuultuaan aivan jotain muuta kuin mitä vaalien alla luvattiin. Bernerin maa- vesi- ja ilmatilan yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä ei ollut mitään tietoa ennen vaaleja. Bisnes-sote-uudistuksesta maakuntahimmeleineen ja ns. valinnanvapauksineen ei ollut mitään tietoa ennen eduskuntavaaleja. Geeni- ja potilastietojen myyminen kaikenkarvaiseen kehittämiseen sote-uudistuksen vanavedessä on tullut täytenä yllätyksenä. Vielä törkeämmäksi asian tekee se, että hallitus aikoo myydä kansalaisten henkilökohtaiset tiedot, eikä kansalaisilla tule olemaan mitään mahdollisuutta estää sitä. Alkaa olla demokraattinen oikeusvaltio muisto vain näin Suomen satavuotissynttäreiden kunniaksi.



Esimerkiksi Ruotsissa puolueet ovat muodostaneet blokkeja, jotka kertovat selvästi, mitä he aikovat vaalien jälkeen tehdä. Tätä ei Suomeen haluta, koska hallituslehmän-kauppapeli pitää olla vaalirahoittajia ja valllankahvaan pääsemistä varten. Se sijaan on ehdotettu listavaalia, joka sementoisi vielä pahemmin puoluiden sisäpiirin vallan Suomen kaltaisessa ”maan tavan” mukaisessa slaavilaisessa ”pulinat pois” -kulttuurissa.Ruotsissa poliitikot joutuvat perustelemaan ja argumentoimaan päätöksiään kansalaisille aivan toisella tavalla.



Meille opetetaan koulussa hienoa vallan kolmijako-oppia. Suomessa siitä on jalostettu ihan oma ”maan tavan” mukainen mallinsa, jossa eduskunta on vastuussa hallitukselle, hallitus kuuntelee vaalirahoittajien, lobbareitten ja etujärjestöjen tahtoa. Ministeriöt ja myös ”puolueettomaksi” mainostettu oikeuslaitos on täynnä poliittisia suojatyöläisiä. Sopivat, vaan ei pätevät hallinnoivat, visioivat, laativat lakeja ja tekevät tuomioistuinpäätöksiä. Tätä pidetään aivan normaalina ”maan tapana”. 


 



Tärkein syy siihen, miksi Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeus-sopimukseen vasta 1990 (muut pohjoismaat 1950-luvulla) oli juuri tämä sodanjälkeinen ”maan tavan” mukainen poliittinen oikeusjärjestelmä. Onneksi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet myös sellaiset maat, kuten Venäjä, joiden ilmiselvät ihmisoikeusongelmat rasittavat ihmisoikeustuomioistuinta. Suomi on saanut moninkertaisesti langettavia tuomioita verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta ei se pahemmin suomalaista eliittiä hetkauta. Poliittisen oikeuden kukkanen, korkein hallinto-oikeus on ollut langettavista tuomioista sitä mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ymmärrä suomalaista järjestelmää. No, ei ymmärräkään, koska ”maan tapa” ei ole oikeusvaltion tapa toimia.





********************************************





Nykyinen hallitus on Suomi100:n kunniaksi joka käänteessä kaventanut kansalaisten demokraattisia ja kansalaisoikeuksia. Hallitus aloitti nostamalla tuomioistuinmaksut pilviin, jolla varmistetaan se, etteivät kansalaiset voi enää valvoa rakennus- ja kaavoitus-korruptiota sekä kunnan toiminnan laillisuutta. Samalla Pk-yrittäjille tuli taloudellisesti mahdottomaksi valittaa oligarkkikilpailutuksista markkinaoikeuteen. Bisnes-sote edellyttää, että oikeat tahot saavat ryhtyä lypsämään verorahoja. Sipilän hallitus on noudattanut Kehittyvien Maakuntien Suomen ja muiden vaalirahagrydereiden agendaa maankäyttö- ja rakennuslain löysäämiksi ja valituskieltojen asettamiseksi.



Edellinen hallitus laaditutti valtionvarainministeriössä uusliberalistisen kuntalain, jossa makrotalous ajoi kaikki perustuslaissa vahvistetun kuntalaisten itsehallinnon yli mennen tullen. Kuntalaisille ei annettu mitään eväitä valvoa kunnan toiminnan laillisuutta. Sipilän hallitus jatkoi makrotalouslinjalla ja nosti asiakasmaksukattoa kaneetilla,että on parempi nostaa niitä maksuja siellä kunnissa. Sen jälkeen, kun monet suuret kaupungin jättivät maksut korottamatta, pääministeri Sipilä alkoi kiukutella ja uhkailla. Tällä valtion tuet kupanneella ja valtionyhtiötä kusettaneella mukavalla bisnesmiehellä ei näytä todellakaan olevan mitään käsitystä siitä, mitä yhä korkeammat asiakasmaksut merkitsevät sote-palveluiden suurkuluttajille, (moni)sairaille ja köyhille kansalaisille.



Juu, kyllä muuallakin maailmassa on korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja lehmänkauppoja. Muualla Euroopassa se ei ole vain niin yleistä ja aukotonta. Suomalaiset eivät tunnu näkevän sitä, koska ”maan tapa” on sosiaalistettu meille normaalina toimintana. Sen sijaan maassa asuvat ulkomaalaiset ymmärtävät aika nopeasti, mistä on kyse. Eräs englantilainen pankkimies hämmästeli valtakunnankontrollerille poliitikkojen istuttamista pankkien ja vakuutusyhtiön hallintoon. Isossa-Britanniassa moinen ei tulisi kuuloonkaan.



Suomalainen ”maan tapa” kulminoituu korporatiiviseen päätöksentekoon, jossa ulkoparlamentaariset voimat päättävät sosiaaliturvasta, erityisesti eläkeasioista ja verotusasioista. Kansanedustajapuput sallivat työeläkeveljien sanella heille päätökset. Suomalainen työeläkejärjestelmä on perustuslaiton pyramidihuijaus, joka pakollisena järjestelmänä aiheuttaa noin puolet palkansaajan maksettavista veroista. Veroista ja veroluonteisista maksuista ja sosiaaliturvasta päättäminen on perustuslain mukaan eduskunnan tehtävä. Napin painaminen vallan kaapanneiden ulkoparlamentaaristen voimien käskyn mukaan on perustuslain pyyhkimistä perseeseen.

Maailman paras eläkejärjestelmä” perustuu siihen, että sen laatineet suuret ikäluokat kuppaavat hulppeat eläkkeet, vaikka ovat maksaneet tuottoineen vai ¼ siitä, mitä heille aiotaan eläkkeinä maksaa. Perässä tulevat pienet, huonosti työllistyneet ikäluokat maksavat ¾ laskusta. Siksi ei ole ihme, että kun suurten ikäluokkien palkastaan keskimäärin maksama työeläkemaksu on ollut noin 15 % (työntekijän ja työnantajan yhteensä), niin perässä tulevat maksavat 25 %. Työeläkeveljien suurin silmänkääntötemppu liittyy siihen, että he väittävät perustuslain vastaisesti työeläkeyhtiöön kerättyjen varojen ja perässä tulevien maksaman luvatun eläkkeen nauttivan perustuslain mukaista omaisuudensuojaa. Miten eläkeläis-Erkki tai Elina voisi nauttia omaisuudensuojaa omaisuudesta, jonka toiset (se ¾) antavat heille pakolla? Työeläkeveljet kehtaavat puhua perustuslaillisista oikeuksista asiassa, jossa ryöstetään pakolla perässä tulevien palkkoja suurten ikäluokkien eläkelupauksien täytetteeksi.



Demokraattisesti työeläkeveljien oma Tela vakuuttelee, että kyllä suomalainen työeläkejärjestelmä on maailman paras. Sosiaali- ja terveysministeriön ”valvovia” virkamiehiä pidetään kuin herkkusieniä pimeydessä tuhisemassa. Eikä heitä pahemmin tarvitsekaan kusettaa, koska suomalainen ”maan tapa” on pitänyt huolen siitä, että ministeriöt on täynnä poliittisesti sopivia, vaan ei päteviä. Ihan kansan suureksi iloksi.




Kuten Paavo Haavikko kumppaneineen ovat todenneet, Suomessa on vallassa kapitalistinen talous, sosialistinen hallinto, monopolistinen tuotanto sekä korporatiivinen päätöksenteko, jotka voivat muuttua vain murtumalla. Edes ”maan tapa” ei ole ikuinen, mutta siihen saattaa mennä seuraavat sata vuotta. Vaaleilla ei Suomea muuteta.














torstai 22. kesäkuuta 2017

Tästä Orwell ei pystynyt edes haaveilemaan



Valtakunnankontrolleri on ollut kiireinen ja sen jälkeen pitänyt lomaa. Meno maassamme ja maailmassamme alkaa olla siinä pisteessä, ettei siitä voi tehdä edes satiiria, koska ne tekevät se itse. Mutta mukana ollaan:



1.


Digihypehurmoksessa meille on uskoteltu, että kaikki mikä on digiä, on hienoa, edistyksellistä ja hyvää. On vain jäänyt kertomatta, kenelle se on hienoa, edistyksellistä ja hyvää. Digifirmat ja muut hypenakkikioskit ovat rahastaneet valtiota, kuntia ja yrityksiä. Tukirahoja ja löysiä hankevaroja on löytynyt jokaiselle hakijalle, joka on osannut kirjoittaa paperille ”tietoyhteiskunta”.




”Sujuvammat ja nopeammat lupa- ja luovutusprosessit vapauttaisivat myös yritysten panostusta varsinaiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan.”



Esineiden internet (IoT) vuotaa ja mahdollistaa sen, että ”äly”televisiot ja ”äly”paahtimet vakoilevat omistajiaan ja asukkaittaan. Microsoftin tai Googlen pilvipalveluihin yhteydessä olevat robottiautot voidaan hakkeroida ja kaapata. Palkkamurhaajien, vakoilijoiden, varkaiden ja profiloijien työ tehdään entistä helpommaksi. Jatkossa on parasta ostaa kotitalouskoneet kierrätyskeskuksesta tai poistaa netin käytön mahdollistavia osia uusista laitteista.





2.


Sote-tietojen rakentaminen yhteen isoon tietokantaan, johon tulee pääsy yhä useammalle toimijalle jo sinänsä vähentää potilaiden yksityisyydensuojaa – puhumattakaan näistä Windows-pohjaisista järjestelmistä, jotka ovat sekä tietosuojaongelma että potilasturvallisuusongelma. Kun hienona ideana on nimenomaan se, että potilaan strategiset tiedot ovat yhdessä tietokannassa, niin sen helppo jumittaminen kyberhyökkäyksellä nimenomaisesti estää datan käytön. Näin kävi jo Isossa-Britanniassa ja kotoisessa TYKSissä.


Suomessa sote-uudistukseen näyttää ns. valinnanvapauden eli valtion maksaman ja takaaman sotebisneksen lisäksi kuuluvan myös potilaiden eli kansalaisten yksityisyydensuojan ja itsemääräämisoikeuden murtaminen. Asiasta on puhuttu hyvin vähän julkisuudessa.


Sote-lakipaketin vanavedessä laadittiin eufemistisen nimen omaava lakiesitys: esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon tietoturvallisesta hyödyntämisestä. Laki on osa PM Pisälän (kesk.) norminpurkutalkoita, joiden tavoitteena kansalaisten oikeuksia polkemalla edistää oligarkkien sekä muiden kavereiden ja vaalirahoittajien bisnestä (sote, maankäyttö- ja rakennuslaki jne.). Nimestään huolimatta lain tavoitteena on se, etteivät kansalaiset voi enää estää potilastietojensa käyttöä ja myymistä kaikenkarvaiseen innovaatio- ja kehittämistoimintaan. Hallituksen mukaan kansalaiset eivät omista henkilökohtaisia tietojaan, vaan ne ovat valtion tai maakunnan kauppatavaraa. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Hannu Hämäläläinen veisteli asian ihan selvin sanoin: ”Malmikasasta kansalliseksi aarteeksi. Sosiaali- ja terveystietojen hyötykäyttö.” Hallitukselle kansalaiset ovat raaka-ainetta, jota voidaan myydä ja jalostaa mielin määrin.


Aikoinaan ranskalaiset sukututkijat luottivat yhdysvaltalaiseen geenitietofirmaan, jonka piti auttaa heitä löytämään sukulaisiaan. Geenitiedot päätyivät kauppatavarana lopulta ihan muihin tarkoituksiin, muun muassa rikollisten profilointitietokantaan. Digiaikana yksi asia on ihan päivänselvää: kaikki tiedot, jotka annetaan joko vapaaehtoisesti tai joiden käyttöä ei pysty estämään, ovat kauppatavaraa tavalla tai toisella. Tietojen leviämistä ei niiden omistaja pysty kontrolloimaan, jos ja kun Pandoran lipas on avattu. Hallituksen mukaan potilastietojen levittäminen asianomistajilta lupaa kysymättä lääkefirmoille ja digisotebisnesliiketoimialalle edistää demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Juhan hallitus laskettelee orwellimaista luikuria.


Hulppeimman vision tästä totalitaarisesta digisotebisneksestä antoi erään ns. ajatuspajan eli ideologisen pupputehtaan edustaja (ei Sitra tällä kertaa), jonka mukaan ruppukansa ei halua mitata itseään niin kuin pakko-oireiset paremman kansanosan idiootit, joten pitäisi löytää kannusteita kolesteroli-, verenpaine-, stressitason yms. mittauttamiseen siltä köyhältä ja sairaalta kansanosalta.


Kusipäisyyshän tulee automaattisesti mitatuksi, kun psykopaattis-pakko-oireiset mallikansalaiset hölkkäävät mittareidensa kanssa. Noh, funteeraussuojatyöläisen mukaan pitäisi joukkoliikenteeseen asentaa mittaustuoleja, joihin ruppukansa voisi istua antamaan valtiolle, lääketeollisuudelle ja digisotekehittäjille se, mikä heille kuuluu: virtuaaliset mittaustulokset. Palkinnoksi mittaustulosten luovuttamisesta hallintoalamaiset saisivat ilmaisen matkan joukkoliikenteessä. Ne jotka eivät tietojaan suostuisi luovuttamaan, joutuisivat pulittamaan matkansa (korotettuna). Upeaa! Mahtavaa! Taas tulee demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa edistettyä.




”Digitalisaatio on muuttanut merkittävällä tavoin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon käsittelymenettelyjä ja luonut uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää sitä.”




Turun Sanomien (TS 18.6. 2017) mukaan moni on biopankissa tietämättään ja lakimuutos mahdollistaa vanhojen näytteiden siirtämisen genomipankkiin vastoin omistajien tahtoa. Lakimuutos on tulossa eduskuntaan syksyllä. 2017.



3.


Kuten valtakunnankontrolleri on jo todistanut, nykyinen terveydenhuolto ei perustu tutkimukseen eikä oikeasti näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, vaan lääketeollisuussidonnaisten ns. asiantuntijoiden laatimiin arviovaltaan perustuviin ”hoito-ohjeisiin” eli eminenece based medicineen. Jopa 60–70% nykyisen terveydenhuollon diagnooseista, hoitotoimenpiteistä, mittauksista ja lääkityksistä on turhia ja/tai tehottomia tai jopa vahingollisia. Siksi on naurettavaa, että sotea ja tätä digihypesotebisnestä sekä potilastietojen myymistä perustellaan tietojohtamisella. Tiedosta ei ole mitään tietoa, kun virtuaalinumeroilla leikitään niin moternia, suorastaan postmoternia.


Näillä visionääreillä ja ex-perteillä ei ole edes tietoa siitä, että esimerkiksi kolesteroli-, masennus- ja osteoporoosilääkkeiden Number Needed to Treat, NNT on 100–300. Tai jos tietävät, niin eivät ymmärrä mitä se merkitsee. Helikobakteerin aiheuttaman infektion hoidon NNT on yksi (1), mikä merkitsee sitä, että jos sata potilasta lääkitään, niin kaikki parantuvat. Edellä mainittujen muotilääkkeiden osalta joudutaan lääkitsemään jopa 300, että yksi parantuisi. Tätä ei voi pitää edes fifty-sixty-matematiikalla tehokkaana hoitamisena. Yleisesti ottaen NNT:tä, joka on korkeintaan 10, on pidetty ”tehokkaana” hoitona, vaikka silloin jopa 90 % lääkityistä syö pillereitä turhaan.


Miljardien sote-säästöt saavutettaisiin pelkästään lopettamalla turha ja tehoton touhu. Mutta se on liian vaikeaa digihypehörhöjä, lääketeollisuutta ja digisotebisnes”guruja” kuunnelleille poliitikoille ja sote-ex-perteille. Parempi on edistää kaikenlaista bisnestä veronmaksajien rahoilla ja uhrata sairas & köyhä kansa virtuaalimittausten sekä plasebotoimenpiteiden ja -lääkitysten pakkoalttarilla.





4.


Kuten on käynyt ilmi, digitalisaatio merkitsee omien tietojen karkaamista bittiavaruuteen viranomaisten, markkinamiesten, rikollisten, tiedustelupalveluiden ja hakkereiden iloksi. Todellista kielellä hallitsemisen propagandan voittokulkua on ollut nimittää Googlen ja Windowsin vuotolaitteita ”äly”puhelimiksi. Näillä laitteilla seurataan, profiloidaan, paikannetaan, hakkeroidaan jne. Uusavuttomat uunot, ne diginatiivit tietty, digipeli-idiotismiin vihityt sivistymättömät kuluttajat, joista on niin kivaa tilata, ostaa, lainata, maksaa... ”äly”puhelimella ovat erityisesti tämän ”tietoyhteiskunnan” suojeluksessa. Karja mikä karja. Tästä Orwell ei pystynyt edes haaveilemaan.



”Tiedon avoimuus ja oikeus tietoon vahvistavat demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Verovaroin kerätty ja tuotettu tieto asetetaan maksutta ja ajantasaisena käyttöön. Jos tiedon salaamiselle ei ole perustetta, se tuotetaan avoimesti saataville henkilötietojen suojaa vaarantamatta”


Valtakunnankontrolleri oli taannoin kassajonossa, kun kassaihminen kysäisi edellä olevalta tuttuun tyyliin, että oliko sitä bonuskorttia. Asiakas, keski-ikäinen mies oli liki tuohtunut ja ilmoitti ettei missään tapauksessa. Hän ilmoitti olevansa IT-alalla ja kertoi kuinka helppo erilaisia järjestelmien tietoja on yhdistellä ja ajaa ristiin. Alasta jotain ymmärtävänä valtakunnankontrolleri oli kassajonon tiedoista suorastaan voitonriemuinen, koska valtaideologia on tehnyt kansalaisten tietosuojan, yksityisyydensuojan ja järjenkäytön riisumisesta eli ns. digitalisaatiosta välttämättömyyttä, johon olisi syytä alistua vapaaehtoisesti tai kohta se tulee pakkomittauksina ja tietojen pakkoluovutuksina kotiin, bussiin, kadulle tai työpaikalle. Digi-sote on sotaa kansalaisia vastaan.


Keski-ikäisillä IT-asiantuntijoilla näyttää olevan vielä järki päässä, mutta start-up-diginakkikioskeilla rahastaville 20–30-vuotiaille on aivan samantekevää, minkälaisilla järjestelmiä he puuhaavat, kunhan on kivaa ja rahaa tulee. Kun vanhempi polvi lähtee eläkkeelle, ei edes Orwell pysty pelastamaan meitä tältä sivistymättömältä ”diginatiivi”pellepeliporukalta ja sen laatimalta pakko-oireiselta digi- ja sotefasismilta.



Itsensä voi yrittää pelastaa käyttämällä oikeaa älyä oikeassa paikassa.




Lähteitä:


Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi




Hallituksen esitys HE 15 2017 vp




Muutokset lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. 24.3.2017.Marja Penttilä, erityisasiantuntija, YTM,VT.Helena Raula, lakimies OTM,KTM.




TieTo hyvinvoinnin ja uudisTuvien palvelujen Tukena sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.
https://julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-952-00-3548-8.pdf?sequence=1

lauantai 31. joulukuuta 2016

Hei, me tunaroidaan!



1.

Nykyinen hallitus on koko olemassaolonsa ajan esittänyt lukuisia sellaisia lakiehdotuksia, jotka ovat kaatuneet perustuslakiin. Nyt vireillä on sellainen maankäyttö- ja rakennuslain, MRL:n uudistus, jossa aiotaan siirtää merkittävien asemakaavojen hyväksyminen pois kansalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustolta. Tätä pidetään kunnan itsehallinnon edistämisenä.

Hallitus ei taaskaan ole lukenut perustuslakia, jossa lukee ”kuntalaisten itsehallinto”. Kuntalaisten itsehallinto on kunnassa asuvien kansalaisten itsehallintoa. Kunnan itsehallinto on käytännössä kunnan valtapuolueiden eli yksinkertaisen enemmistön mielivaltaa. Se on kaavoitus- ja vaalirahakähmintää.

Kun kunnilta ollaan viemässä suurin osa päätettävistä asioista sote-uudistuksen myötä ja sitten merkittävien asemakaavoista päättäminen kunnanvaltuustolta, niin kysymys kuuluu, mitä virkaa on kuntavaaleilla. Päävarajeesuksemme Sipilä on Kehittyvien Maakuntien Suomen hengessä ”vapauttamassa” rakennusalaa eli käytännössä lisäämässä kaavoitus- ja rakennuskorruptiota. Samaan aikaan hallitus kertoo taistelevansa korruptiota vastaan. Vasen käsi ei todellakaan tiedä mitä oikea tekee. Sipilä ei ole vielä lähtenyt raamatullisille teille ja hakannut pois sitä korruptioon viettelevää kättä.


2.

Varajeesus Juha Sipilä (kepuli) on osoittautunut varsinaiseksi mukavaksi diktaattoriksi, joka haluaa puhua kansakunnalle julkisen palvelun televisiossa ja oikaista oikeita tietoa, koska ne eivät miellytä. Sipilän paikkaansa pitäneen vakuutuskuori-asian oikaiseminen Yle:ssä muistuttaa Hesarin rähmällään oloa demareiden edessä, kun Matti ”Ahmed Ahne” Ahteen Veikkaus-ahdistelujutut oikaistiin, vaikka näyttö oli massiivinen. Myöhemmin jutun kirjoittaja kokenut rikostoimittaja Harri Nykänen sai potkut Sanoman ”sananvapaustehtaasta”.

Varajesse Sipilän kaveri, Ylen uutispäätoimittaja Atte Jääskeläinen (kesk.) on jo jaellut potkuja ja savustuksia liian ikäville työntekijöille ja ostanut potkitut hiljaisiksi. Näin toimii muun ohessa huijari-investointipankki Goldman Sachs ja talouspimityksiä siunaava tilintarkastusyhtiö KPMG. Ylen journalismi on ollut aina poliitikkojen liekanarussa, joskus on lieka pidemmällä ja toisinaan lyhyemmällä. Nykyisen Sipilän hallituksen aikana lieka on ollut erityisen lyhyt, koska varajeesuksemme on hermoherkkä prinsessa, joka tuntee herneen nenässään monenkin patjan läpi. Aina vaan parempi, kun Atte J on vanhoja politbyrootuttuja ja jo Hesarissa nähnyt miten ikävistä toimittajista päästään eroon. Atte-boy ryhtyy miettimään sensuuria, kun Ylen käytävillä kepulaiset työntekijät supisivat, että varajesse Sipilän vaimoa oli loukattu Eduskunta III -näytelmässä.

Pääosin kepulaiset Yle:n aluetoimituksien johtajat ilmoittivat tukevansa päätoimittaja Atte Jääskeläistä (kesk.) ja osa poliittisesti valituista esimiehistä lauloi samaa laulua. Enää puuttuu Pikku-Kakkosen Ransun lausunto Yle:n johdon puolesta. Yle:n sisältäpäin tuntien, sen johtoon ja esimiehiksi ei pääse, jos ei ole poliittisia meriittejä eli jäsenkirjaa tai jäsenkirjasukulaisia. Myös toimittajiksi pääse kätevämmin jäsenkirjoilla, vaikka talossa onkin myös sitoutumattomia toimittajia. Toimittajien ei kehoteta ja kannusteta tekemään mahdollisimman hyvää journalismia, vaan “sopivaa”, joka ei suututa ketään hallituksessa, ministeriössä, puolueissa ja eduskunnassa. Jos toimittaja on ollut tarpeeksi ikävä, hänet hyllytetään televisiosta radioon, niin kuin kävi mm. Seppo Konttiselle ja Juha-Pekka Rantalalle. Televisio ja varsinkin televisiouutiset on se tärkein puoluepoliittisen “journalistisen kontrollin” paikka. Radiostakin voidaan savustaa ulos, jos ei osaa olla kunnolla.

Kepulaiset, “lautakasa” Vanhasen johdolla järjestivät jo potkut Ylen parhaimmalle politiikan tutkivalle toimittajalle, Ari Korvolalle. Kepulainen Atte J. järjesti potkut Pekka Ervastille. Aikoinaan demarijohtaja Wessberg hyllytti johtavien ay-pamppuja ja demareiden korruptiivisia suhteita punapääoman rakentajaan, Hakaan käsittelevän televisio-ohjelman. Hakan luontaiseduista oli nauttinut mm. Mauno Koivisto(SDP).

Kansan luottamuksen palauttamiseksi kepulainen Yle:n suojatyöläinen, Riitta Pihlajamäki (kepuli) nimikkeellä ”etiikkajohtaja” nimitettiin A-studion johtajaksi. Lisäksi Yle:n ”riippumattomaan” hallitukseen nimitettiin oikein kepulaisten kepuli, Maaseudun tulevaisuuden ja Suomenmaan entinen päätoimittaja Lauri Kontro (kesk.). Muiden puolueiden politrukit hallintoneuvostossa ja eduskunnassa katselevat sivusta, kun Sipilä siivoaa Yle:n kepukuntoon.

Pahiten asiasta on jeesustellut virheiden hallintoneuvoston jäsen viestintä ja digiasiantuntija Jyrki Kasvi (vihr.) joka valitteli, ettei hän voi hallintoneuvoston edustajana tehdä mitään. Yle-lain mukaan hallintoneuvoston on yhtiön ylin vallankäyttäjä joka muun muassa nimittään ja erottaa hallituksen ja huolehtii siitä, ettei julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritettua. Julkiseen palveluun ei tiettävästi kuulu journalistin ohjeiden vastainen junttapääministerin perseennuolenta. Mutta vihreät  – kokoomuksen puisto-osasto –  eivät  halua jupista  tärkeistä asioista tai muuten hallituksen ovet eivät enää koskaan aukene, eikä saada enää ministeriöiden korkeisiin virkoihin, Sitraan ja  Yleisradioon omia.

Mitä enemmän nyky-Ylestä selviää, sitä hämmentyneemmäksi tulee, sillä sensuuri oli tuolla tasolla viimeksi Kekkosen loppuaikoina. Mutta sitä Kekkosslovakian aikaa tässä taidetaankin elää, sillä sinne savupiipputeollisuuden ja kotiäitien onnelaan ovat persut ja kepulit meitä viemässä. Sekoomuslaisia asia ei kiinnosta, kunhan tarpeeksi yksityistetään, saadaan poliittisia suojatyöpaikkoja niihin firmoihin ja riittävästi vaalirahaa.


3.

Varajessemme Juha S. Ilmoitti tässä taannoin, että tuota jotta tota noin Talvivaarassa on tapahtunut ihme. Se on lähinnä aiheuttanut vain ihmetystä, varsinkin ammattianalyytikkopiireissä, joissa osataan laskea, ettei Terrafamesta tule koskaan kannattavaa eikä ulkomaalaisia sijoittajia tuollainen Kankkulan kaivo kiinnosta. Jos joku on pitänyt Sipilä bisnesmiehenä, niin viimeistään tämän tyyppinen pöljäily, jossa tungetaan täysin kannattamattomaan yhtiöön veronmaksajien rahoja satoja miljoonia (tämän hallituksen aikana), kertoo varajeesuksen talouskyvyistä kaiken. Mutta ilmeisesti asia on niin, että kun kyse on omista rahoista, se on bisnestä, mutta kun kyse on veronmaksajien rahoista, se on kaveribisnestä eli yhteisten rahojen jakamista kavereille. Kepulaisten menestys kuntavaaleissa ostetaan heittämällä Kankkulan kaivoon veronmaksajien rahoja satoja miljoonia euroja. Ja se näyttää olevan SOS-hallituksen mukaan oikein, autuaallista ja täydellistä.

Päreensä varajeesus Sipilä poltti, kun kävi ilmi, että Terrafame on tehnyt bisnestä hänen sukulaistensa omistaman yhtiön kanssa: ”Ei tämmöisiä meillä Turkissa – eiku Oulussa – puhuta!” Jeesusteluun keskittyneenä Sipilältä on jäänyt lukematta sekä Suomen perustuslaki että hallintolaki. Niin ikään oululainen Suvi Linden joutui aikoinaan eroamaan, koska oli päättämässä golfkerhonsa avustuksista. Sipilän esteellisyys on selvä kuin bläkki, mutta tuskin varajeesus eroaa, koska on niin korvaamaton ja mukava mies.

Juridisesti mielenkiintoista asiassa on se, ettei itse esteellisenä tehty tai valmisteltu päätös kumoudu, toisin kuin kunnallishallinnossa. Valtioneuvostossa saa siis tunaroida ihan vapaasti, mitä nyt jotain nuhteita voi joutua joskus kuuntelemaan. Maan tavan mukaisesti kukaan oikeasti merkittävä ministeri (mies) ei vapaaehtoisesti eroa. Valtakunnanoikeus siihen tarvitaan.


4. 

Nykyisen hallituksen kolme persupoliittista tapahtumaa ovat olleet lepakoiden ja tuulivoiman suhde, Ylen keskittyminen kulttuurien moninaisuuteen monikulttuurisuuden sijaan sekä bensiini- ja dieselautoilun tukeminen. Hyvä Timoteus Katolinen!

Nyt sitten fossiiliautojen tukemisen jälkeen hallitus aikoo osana energia- ja ilmastopoliittista ohjelmaa tukea sähköautoja. Kuitenkin tiedetään että päästöjä leikattaisiin parhaiten tai halvemmin vähentämällä henkilöautoliikennettä ja edistämällä joukkoliikennettä. Rahalla ei näytä olevan mitään merkitystä, kun kyse on autoilusta tai auringonlaskun teollisuudesta, joka saa taas lisätukea myös ns. päästökauppakompensaationa, jota esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on kritisoinut.

Kun Areva ei tule rakentamaan ja testaamaan Olkiluoto 3:a loppuun asti ja käynnistys ainakin myöhästyy entisestään, tulemme todennäköisesti näkemään uuden ”ilmastopoliittisen” tukipaketin TVO:lle – tai kätevästi TVO:n omistavalle puupääteollisuudelle, kuten päästökauppakompensaatiokin. Sitä tässä on jo pohjustettu, kun on valiteltu uusiutuvan energian tukea, ja sitä ettei uusi ydinvoima oikein tahdo kannattaa. Sähkökin on Suomessa kalliimpaa kuin Ruotsissa. Siitäkin huolimatta että siellä tuotetaan jo yli 10 % sähköstä tuulivoimalla. Suomessa kuulema sähkö on niin kallista, siksi kun tuotetaan muutama prosentti sähköstä tuulivoimalla.


5.

Atomimiehet ovat alkaneet propagoida sen eteen, että niin kamalasti menee sähköä huippuaikana, joten tarvittaisiin lisää ydinvoimaloita. Logiikka on samanlainen kuin se, että kun tuomiokirkko on jouluaattona täynnä, niin tarvitaan toinen tuomiokirkko. Sähköhuiput voidaan tasata, kun rajoitetaan ja osin kielletään sähkölämmitys. Laitetaan huippukulutukselle markkinatalouden mukainen kunnon hinta. Sähkö on jalostuneempaa energiamuotoa, joten sitä ei pitäisi käyttää sellaisiin tarkoituksiin, johon on olemassa vaihtoehtoja, kuten lämmittämiseen. Sähkölämmittäminen oli jo Imatran Voiman strategia Loviisan ydinsähkön kulutuksen edistämiseksi 1960–1970-luvuilla.

Sähkönkulutus on vähentynyt länsimaissa, koska jälkiteollinen yhteiskunta tarvitsee sitä yhä vähemmän. Sähkönkulutus ei myöskään enää ole mikään ennuste bruttokansantuotteen nousulle eli talouskasvulle. Mutta Kekkosslovakiaan kaipaava SOS-hallitus on valmis jakamaan sähkötuhlaavalle jalostusasteettomalle puupääteollisuudelle tukia ja verohelpotuksia. Energiansäästö on kannattavin alan investointi, mutta Suomen energiatuhlausteollisuudelle ei ole mitään kannustetta kehittää energiansäästöteknologiaa tai optimoida prosessejaan, koska tuhlauksen maksavat viime kädessä veronmaksajat.

Varajeesuksen johtaman hallituksen elinkeinopoliittinen linja on epätaloudellista, mutta perin kepulaista. Jopa turbomerkonomien omassa Kauppalehdessä (10.12. 2016) todettiin, että Fennovoiman ydinvoimalahanke tulisi keskeyttää, talouden ja turvallisuuden perusteella. Ydinvoima on liian kallista ja turvallisuusongelmat suuria. Kepulaisilla olisi ollut miljoonan ruplan tilaisuus katkaista Hanhikiven hanke siinä vaiheessa, kun ns. kotimaista omistusta ei löytynyt riittävästi. Sen sijaan Rosatomin rahoittajan, Sberbankin suojatöihin sittemmin otetun ”idänkaupan expertin”, Kannuksen ex-elinkeinoasiamiehen E Pula-Ahon (kesk.) avittamana käytiin Venäjällä edistämässä Rosatomin Hanhikivihanketta ihan taloustorakka O Rehnin (kesk.) johdolla. Valtion- ja pörssiyhtiö Fortum kiristettiin hankkeeseen mukaan. Olli-boy oli komissaarina hämmästellyt Rosatomin bresneviläistä atomimyllyhanketta. Valtakunnankontrolleri ei olisi ollenkaan hämmästynyt, jos kävisi joskus myöhemmin ilmi, että Rosatom / Venäjän energiaministeriö tai sen tytäryhtiöt tai Sberbank ovat tavalla tai toisella rahoittaneet Suomen Keskustaa. Onhan Maalaisliitolla jo kokemusta KGB-rahoituksesta.


6.

Television Ykkösaamussa 10.12. 2016 varajeesus Juha S. sai johtaa keskustelun jääviydestä, vakuutuskuoresta, journalistisesta vapaudesta ja tekemisistään marttyyriosastolle. Keskustelun johtaminen siihen, miten kaikki vaan himoitsevat tietoa hänen omaisuudestaan ja pilkkaavat hänen perhettään ja uskontoaan oli selvästi jonkun uhriasennetta suosivan viestintäkonsultin mis- ja disinformaatiostrategia.

Sijoittajakonkari Kim Lindströmin mukaan vakuutuskuoret, joita tiedetään olevan myös pääministeri Juha Sipilällä (kesk.), ovat olemassa ainoastaan verosuunnitteluominaisuuksien takia. Vakuutuskuorien sisällä pelataan esimerkiksi kapitalisaatiosopimusten ja vakuutussijoitusten kautta, jolloin verojen maksulta vältytään. Vakuutusyhtiöt ovat huomanneet tämän verosuunnittelua avittavan sijoitusinstrumentin suosion ja ovat nostaneet hallinnointipalkkoita reippaasti. Lindströmiä huvittaa, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan lähes mitä tahansa välttääkseen veroja, jopa enemmän kuin mitä he voivat säästää veroissa. Veroja siinä säästää niin kauan kuin ei ota mitään ulos vakuutuskuorista. Rahat kasvavat korkoa korolle. Mitä kauemmin pystyy olemaan ottamatta rahoja pois vakuutuskuoresta, sitä enemmän hyötyy. Tulot, jotka tulevat vakuutuskuoren sisälle, ovat verovapaita. Se siis hyödyttää kaikista eniten niillä, joilla on suurin omaisuus.

Hesari ehti jo ilmoittamaan, ettei vakuutuskuoressa ole mitään hämärää. Suomen Pravdan mukaan miljoonalla suomalaisista on rahastosijoituksia, joten mitään hätää ei ole. Rahastoissa ei voi päättää mihin sijoittaa, sen sijaan vakuutuskuoressa voi ja mitä rikkaampi on sen, kauemmin voi pitkittää verojen maksuja. Lisäksi nämä finanssikeplotteluinstrumentit ovat hyvin lievästi verotettuja. Omaisuuden voi myös peitellä kuoreen. Varajeesuskin ilmoitti, ettei hän tiedä mitä sijoituksia hänellä on.

Kaksi ns. hyvää kysymystä kuuluvat: 1. Miksi tällaisien sijoitusinstrumenttien verotus on lievää ja 2. miksi pääministeri sijoittaa tällaiseen? Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata, sillä pankit ja vakuutusyhtiöt ovat vuosikymmeniä rahoittaneet suurimpia puolueita ja niiden ehdokkaita. Siksi Suomessa mm. pankkiriisi hoidettiin siten, että pankit pelastettiin verovaroin ja pk-yrittäjät laitettiin liki ikuiseen velkavankeuteen. Toiseen kysymykseen vastaamiseen ei voi tietää varmaa vastausta, mutta todennäköinen vastaus on ahneus ja verokeinottelu. Asiassa on tietysti painanut se, että varajeesuksemme on halunnut parkkeerata omaisuutensa jonnekin sillä aikaa, kun hän leikkii poliitikkoa. Hän olisi voinut sijoittaa rahojaan esimerkiksi kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin, mutta se olisi ollut rahvaanomaista. Pääministeri ei voine toimia riskisijoittajana. Ja tuskinpa varajeesus Juha S olisi sitä halunnutkaan.

A-studion vuotta 2016 luotsaavassa ohjelmassa varajeesus Sipilä sai puhua puuta heinää ns. toimittajien katsoessa vierestä. Yle uutisoi sanasta sanaan Sipilä tiedotteen STT:lle ja kertoi se olevan perinteinen PM:n tervehdys (tosin vain suomeksi). Yle on nyt sitten ”normalisoitu” eli kepuloitu. Kansa on kepu-TV:sä  ansainnut?


7.

On tullut selväksi, ettei Sipilä ole sellainen talousmies joka ymmärtäisi kansantalouden, valtiontalouden eikä edes liiketalouden päälle, jos kyseessä on valtionyhtiö tai valtion rahoittama yhtiö. Ilmoittaisiko hän, että ihme on tapahtunut, jos hänen ja sukulaistensa omistama yhtiö tekisi 20 miljoonaa euroa kuukaudessa tappiota? Miksi Sipilä ei itse sijoita rahojaan Talvivaaraan, jos Terrafame on niin ihmeellinen firma? Ovathan poliitikot ennenkin sijoittaneet Pekka Perättömän kaivokseen rahaa. Toisten rahoilla leikkimisessä voidaan luokitella menot tuloiksi ja kupata veronmaksajien varoja. Oikeusvaltioperiaate on poliitikkoleikkiä leikkivälle varajeesukselle ihan tuntematon käsite.

Kun Juha S:llä ei ole mitään virkaa talousmiehenä eikä julkisessa virassa ministerinä, hän voisi ottaa tunkkinsa ja tunkea jonnekin muualle – vaikka Liminkaan.

Ps .Juha S., sen jälkeen ei kukaan kyselisi mitä sinä ja perheesi touhuatte ja omistatte.


8.

Nykyisen hallituksen tavoitteena tuntuu olevan ideologinen puuhastelu vaalirahoittajien ja suojatyön tarjoajien iloksi. Hankkeita ajetaan läpi ilman kunnollisia selvityksiä, juridisia arviointeja, ilman vaihtoehtoisia arvioita, ilman tutkimuksiin perustuvaa analyysiä nykytilasta. Kun päätetään että metallinen kuutio on muovinen pallo ja ongelmana on sen pallon kimmoisuus, niin ryhdytään moukaroimaan kuutiota pontevasti kimmoisammaksi ja kas, kyllähän se jo hieman joustaa, mutta miksi se ei pyörikään?

Huonoa Uutta Vuotta 2017 odotettavissa – valitettavasti.


Lähteitä:

Sijoittajakonkari: "Sipilän vakuutuskuori hyvä osakeomistuksen piilottamiseen" Iltalehti 11.3.2016 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031121253117_uu.shtml

Kolumni Perutaan ydinvoimala. Kauppalehti OPTIO 10.12.2016.http://www.kauppalehti.fi/uutiset/perutaan-ydinvoimala/nye5F9rc?ref=twitter:aeaf

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. WSOY 2015.

Laki Yleisradio Oy:stä 22.12.1993/1380

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)


1. 
Oikeusministeriöllä on ollut käynnissä jo yli 10 vuotta Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman jatkona demokratiaohjelma. Ohjelma-asiakirjoissa puhutaan kauniisti demokratiasta, mutta mitä siellä oikein tarkoitetaan demokratialla? Demokratia on poliittisen eliitin mielestä edustuksellista demokratiaa ja palveluiden käyttäjien raateja ja neuvostoja, joilla ei ole todellista valtaa. Kuntalaisia ja kansalaisia kyllä muodollisesti ”kuullaan” lainsäädäntöhankkeissa, kaavoitusasioissa yms, mutta ei kuunnella eikä käydä dialogia kansalaisten kanssa.

Viimeisimmässä demokratiapoliittisen ohjelman luonnoksessa oli lueteltu demokratian suuremmiksi ongelmiksi erityisesti heikossa asemassa olevien alhainen alhainen äänestysprosentti, kansalaisten vaikeus ymmärtää maakunta- ja kuntavaalien eroja sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan ongelmat. Kansalaisjärjestöinä tässä ymmärretään nimenomaisesti sote-järjestöt, jotka ovat sitten niitä palvelujen tuottajia yhdessä kuntien ja jatkossa maakuntien kanssa. Kansalaisjärjestöjä eivät ole asukas- tai kaupungiosayhdistykset tai luonnosuojelujärjestöt. ”Kuntalain kokonaisuudistuksessa järjestöjen roolia on käsitelty erityisesti kunnat ja markkinat jaostossa”, todetaan hallituksen demokratiapolittiisessa selonteosssa ( s.56). Järjestöt, siis sote-järjestöt ovat osa markkinoita eivätkä varsinaisesti kansalaistoimintaa ainakaan kunnallisessa toiminnassa.

Vallan liepeillä pyörivät isommat kansalaisjärjestöt – ne congot (co-governmental organisations) – jotka on nyt nauttivat merkittävää valtionapua ja joiden hallinnossa istuu usein nykyisiä tai entisiä kansanedustajia ovat vain tyytyväisiä, että saavat osallistua ministeriön tilaisuuksiin ja todennäköisesti myös saavat lisärahoitusta ”demokratian edistämiseen”. On se niin hienoo päästä mukaan. Ja taas voivat ministeri ja ministeriön virkamiehet kehua miten on ”kansanvaltaa edistetty”.

Poliitiikkojen ja virkamiesten rakastamat ”rakentavat” kansalaisjärjestöt luulevat tosissaan edistävänsä demokratiaa kaikenlaisten vallattomien toimikuntien, neuvottekuntien ja kerhojen kautta. Siellä keskustellaan kyllä niistä sote-palveluista, niiden laadusta ja riittävyydestä ja joku pienempi asia kansalaisen palveluiden osalta voidaan ehkä ratkaista, mutta ei siellä käytetä demokraattista valtaa. Tuotetuista palveluista palautteita ja korjausehdotuksien antaminen on asiakaspalvelua – ei demokratiaa. Uusliberalistisessa uuden julkishallinnon periaatteiden mukaisesti kansalaisista ja kuntalaisista on tehty asiakkaita ja kuluttajia. Valta ei kuulu kansalaisille, sillä tässä systeemissä se kuuluu rahalle, markkinoille, konsulteille ja sisäpiirin ”parhaille” politrukeille.

Kansalaiset eivät pääse määritellemään mistä demokratiasta on kyse ja mitä palveluja ja miten olisi tarkoitus toteuttaa. Sote-maakuntahallinnossa hallitus on jo päättänyt, että palvelut pitää yhtiöittää. Tätä ole kysytty kuntalaisilta eikä kansalaisilta, eikä sitäkään onko maakuntamalli paras vaihtoehto. Aikoinaan hyvät läänit lakkautettiin ja siirryttiin älyvapaaseen AVI, ELY yms. sekoiluun. Eikä sitä kysytty kansalaisilta.



2.

Kuntalakia uudistettiin parhaiden uusliberalistis-junttameningillä vuonna 2015. Asialla oli sisäasianministeriön kuntaosaston sijaan valtiovarainministeriö, mikä kuvastaa sitä miten nykyhallinto näkee kuntalaisten perustuslaillisen itsehallinnon. Valtakunnankontrolleri kirjoitti jo 28. syyskuuta 2014 (Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista ) kuntalaista:

Priorisointi ja laatu ovat sanoja, jotka eivät mahdu kykypuolueen edustajien suuhun. Vantastista. Samalla se on merkinnyt hallinnon ”vapauttamista” laillisesta hallintomenettelystä ”tehokkuuden nimissä”, mistä on osoituksena valtionvarainministeriön toukokuussa laatima kuntalakiluonnos, joka on aivan ala-arvoista säännöstekstiä ja toteutuessaan tekisi kunnista vain menokuriorganisaatioita, joissa päätöksiäkin voitaisiin tehdä virallisestikin missä tahansa kuppikunnan kokouksessa.”

Ja vuonna 2015 Valtakunnankontrolleri kirjoitti kuntalaista ( torstai 3. joulukuuta 2015
Paskanjauhajien valtakunta):

Jo viime hallituskaudella valtionvarainministeriön laatima ja eduskunnan todella yksinkertaisen enemmistön hyväksymä kuntalaki oli surkeinta puitelakilainsäädäntöä, mitä valtakunnankontrolleri on vuosikymmeniin nähnyt. Aiemmin kuntalakia on laatinut sisäasianministeriön kuntaosasto ja lähtökohtana on ollut kunnallinen itsehallinto ja demokratia. Valtionvarainministeriön uusliberaalien suojatyöläisten lähtökohtana oli talouskurin tuominen kuntiin lainsäädännöllä. Samaan aikaan kun kuntien määrää on tarkoitus vähentää ja kuntien tehtäviä karsia, katsoivat sekoomuslaiset kurituspojat ja -tytöt tärkeäksi laittaa luun kurkkuun jo etukäteen. Kuntien pikkupoliitikoilta on syytä ottaa sote-asiat pois, mutta miksi muista kuntien tehtävistä on poistettu kaikki perustuslaissa taattu demokratia? VM:n EK:ssa ja FK:ssa kasvatetut pojat ja tytöt eivät edes tiedä mitä on perustuslaki tai ihmisoikeudet. Häh, yhtiöillähän se kaikki vapaus pitää olla.”

Tätä samaa kuntalakia pitää demokratian ylimpänä asteena poliitikkojen ja ministeriön lisäksi kaikkien alojen asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti. Laissa on kuulema ihan erityiset demokratiapykälät, jotka tulevat voimaan vuonna 2017 kuntavaalien jälkeen. Ja mitä nämä demokratiapykälät sitten ovat? Laissa tuli pakolliseksi vammais-, vanhus- ja nuorisoneuvostot, jonkatyyppisiä toimielimiä on ollut monissa kunnissa jo ollut. Näillä ei ole jatkossakaan mitään päätöksentekovaltaa.

Edelleenkään kuntalaiset eivät pääse keskieurooppalaiseen tapaan äänestämään pormestaria suoralla kansanvaalilla. Edelleenkään kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta saada tärkeää asiaa kansanäänestykseen, vaikka 10 % tai enemmän äänioikeutetuista sitä vaatisi, eikä kansanäänestykset Suomessa voi mitenkään olla sitovia, koska se sotkisi suomalaisen hyvävelikerhon pasmat. Kunnallisia kansanäänestysistä liki kaikki on koskenut himmeliasioita eli kuntaliitoksia ja valtaosa on ollut poliitikkojen oma idea. Vuosina 1991–2012 tehdyistä 59 kunnallisista kansanäänestysaloitteesta vain 8 ( 14 %) on johtanut kansanäänestykseen, kaikki varsinaistakunnallista päätöksentekoa koskevat aloitteet (liikenne- kaavoitus- ja koulutusaloitteet) on hylätty. Valtakunnallista kansanäänestystä on käytetty vain viinaäänestyksestä ja EU-jäsenyydestä (koska olisi näyttänyt oudolta jos Ruotsi olisi äänestänyt, mutta Suomi ei). Tuolloin meille muun ohella valehdeltiin, ettei nyt päätetä EMU:sta. Rahaliitosta ei voitu äänestää koska ”ei oltu lopputuloksesta varmoja”. EMU-päätös tehtiin ”demokraattisesti” pääministerin tiedonannolla.

Sen sijaan uuteen kuntalakiin otettiin säännökset, joilla poliittinen eliitti voi pelata kunnanvaltuuston koolla, koska se päätetään valtuustossa. Laissa on määritelty minimimäärä. On selvää, että keskeiset valtapuolueet, pääasiassa demarit ja kokoomus kaupungeissa ja keskusta maaseudulla laskevat mikä on heille edullisinta. Valtapuolueet pelaavat jo nyt valtapeliä lautakuntapaikolla pienempien ryhmien kanssa. Kuntalaissa ei ole määritelty lautakuntien jäsenten määrää eikä sitä, että ne tulisi jakaa tasapuolisesti kaikkien valtuustonryhmien kesken esimerkiksi saanut kokonaisäänimäärän mukaan. Lautakuntapaikkajaosta on siis tullut keskeinen polittisten lehmäkauppojen markkina, jossa johtava tai johtavat valtapuolueet ryhtyvät ”pahaksi joulupukiksi” (bad santa) ja ilmoittavat muille, että jos he hyväksyvät nämä ja nämä poliittiiset tavoitteet, niin saavat enemmän tai ylipäätään tai parempia lautakuntapaikkoja (kuten kunnanhallitus tai kaavoituslautakunta). Tämä on siis varsinkin valtionvarainministeriön mukaan erityisen demokraattista toimintaa. Transparencyn internationalin mukaan VM:n lainvalmistelutapa edustaa korruptiivista menoa. Tämä ministeriön sitten pantu sen itse valmistelmassa kuntalaissa (10 §)
huolehtimaan ” että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa”, kun ministeriössä ei edes ymmärretä mikä on perustulaillinen kuntalaisten itsehallinto.

Tarastin, eduskunnan yksinkertaisen enemmistön ja valtiovarain- ja oikeusministeriön mukaan superdemokraattisessa kuntalaissa on asetettu talouskuripakko, jota valvoo uusliberalistiseen uskoon vihitty valtionvarainministeriö. Samoin uudessa kuntalaissa on asetettu kunnille yhtiöittämisvelvollisuus. Kuntalaisten itsehallinto on jo pitkälti viety näillä päätöksillä. Poliitikkojen ja VM:n alibi demokratian kaventamiseksi on EU, mutta se ei ole koko totuus. Jos ongelma on EU, niin miksi kansalaiset eivät pääse äänestämään niistä päätöksistä. Sote-palveluiden ja TSS-oikeuksien kilpailuttamisesta ei ole saatu äänestää. Jos demokratiaa rankasti ruoskiva TRIP-sopimus hyväksytään EU:ssa, niin saavatkohan suomalaiset kansanäänestysmahdollisuuden. Tuskin. Ruotsissa ja Tanskassa siitä voidaan äänestää. Jos poliittinen eliitti päättää ”yleisistä syistä”, että Suomen pitäisi liittyä Natoon, niin saavatkohan suomalaiset Nato-kansanäänestyksensä, niin kuin presidentti Niinistö on luvannut. Tuskin. Kekkoslovakiassa, jota Suomeksi kutsutaan ei voi päästää kansaa päättämään tärkeistä asioista, koska se voi äänestää ”väärin”. Niin demokraattista tämä on. Äänensä saa kuuluviin, jos on ”oikeaa” mieltä.



3.

Samaan aikaan kun oikeusministeriö edistää demokratiaa, hallitukset toisensa jälkeen ovat kaventaneet kansalaisten demokraattisia ja perusoikeuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain maankäytön päätöksiä on kokoajan siirretty yhä enemmän kuntalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustoilta ei-julkisiin kähmintäkokouksiin kunnanhallituksiin ja kaavoituslautakuntiin. Todellisuudesta vieraantuneiden poliitikkojen ja yleensä poliittisin perustein valittujen virkamiesten on ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, mikä ero päätöksenteolla on demokraattisessa mielessä jos se tehdään valtuustossa kuin että se tehdään lautakunnassa, koska siirron kehutaan edistävän lähidemokratiaa. Tärkeisiin luottamuselimiin, kuten kaupunginhallitus ja kaavoituslautakunta istutetaan yleensä keskeisimmät puolueiden ”kaavoitusasiantuntijat” eli ne joiden tehtävä on lypsää gryndereiltä ja rakennusyhtiöiltä korruptiorahaa puolueidelle ja ehdokkaille ”sopivien” kaavoitusratkaisujen vastineeksi eri tavoin mm. erilaisten bulvaaniyhtiöiden, -säätiöiden ja -yhdistysten kautta.

Jos edellinen hallitus epävirallisesti pohdiskeli kuntalaisten perustuslaillisen laillisuusvalvonnan eli kunnallisvalituksen lakkauttamista, niin nykyinen hallitus ns. selvitti asian. Se, että nykyinen hallitus edes päätti ”selvittää” ilmiselvästi perustuslain vastaista poliittista lainsäädäntöhanketta kertoo kaiken nykyhallituksen demokraattisesta mielenlaadusta. Kehittyvien Maakuntien Suomen, rakennusteollisuuden, gryndeiden ja muiden vaalirahoittajien tahto halutaan muokata laiksi. Edellinen hallitus keksi kätevän tavan kiertää asiaa ja ”talouden tasapainoituksen” nimissä laadittiin tuomioistuinmaksulaki, jossa hallinto-oikeuksien maksuja korotettiin yli 150 % kertarysäyksellä. Lisäksi päätettiin, että myös sitä, ettei saa valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta pitää maksaa sama hinta, nykyisin siis 500 euroa. Se on kallis hinta vessapaperista, jossa lukee ”että valitusoikeutta ei myönnetä, piste.” Valtakunnankontrolleri kirjoitti asiasta blogissaan jo maaliskuussa 2016 ( Kansalaisoikeuksista viis: oikeutta saa, jos on varaa maksaa):

Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.

Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.

Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen eriävän mielipiteen.”



Se kova ydin, johon poliittinen eliitti ei missään tapauksessa halua kansalaisten pääsevän sotkemaan on rakentaminen ja kaavoitus, koska siinä on kyse puolue- ja vaalirahahoituksesta, rakenteellisesta korruptiosta, joka on tuntematonta oikeusministeriön demokratiahankkeelle:

Eduskunta on pitänyt kansalaisten osallistumisoikeutta maankäytön suunnittelussa hyvin tärkeänä, jopa perusoikeuksien kannalta. Myös laillisuuden valvonnassa kansalaisten rooli on ollut eräs maankäyttö- ja rakennuslain keskeisistä lähtökohdista. Kunnallisen itsehallinnon [=valtapoliitikkojen] korottaminen monopoliasemaan on johtanut tilanteeseen, jossa kunnan ei tarvitse piitata asukkaittensa mielipiteistä ja muistutuksista. Kunnat väärinkäyttävät monopoliaan ja käyvät rakennusoikeuksilla avoimesti kauppaa ympäristön ja kulttuuriperinnön kustannuksella.

Kunnalliset päätöksentekijät ja hallinto-oikeudet mitätöivät yhteisvoimin lain kuntalaisille takaaman mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöönsä maankäytön suunnittelussa. Hallituksella ja eduskunnalla on ollut aivan liian idealistinen käsitys kuntien vastuullisuudesta antaessaan oikeuksille mahdollisuuden olla puuttumatta kaavojen laatuun. Vaikka laki on tavoittelevinaan hyvää elinympäristöä (1 §), sille riittää nimellisten minimivaatimusten täyttyminen.”

Heikki Annanpalo. Toteutuuko kuntalaisen oikeus osallistua kaavoitukseen? Yhdyskuntasuunnittelu 2014:4 vol 52

Kuntalain kuripykälien innottamana nykyinen hallitus päätti sote-maksuasetuksella korottaa kertarysäyksellä kunnallisten sote-maksujen kattoa 30 %:lla. Viesti oli se, että ns. kestävyysvajeen nimissä kuntien tulisi myös toteuttaa hallituksen tahto 30 %:n korotuksista.



4.
Poliittiset virkanimitykset ja vaalirahojen pimitys ovat asioita, jotka eivät kuulu demokratiapoliittisen ohjelman piiriin, koska hallitus edistää vain sellaista demokratiaa, mikä sopii sille:

Wiberg puuttuu myös poliittisin virkanimityksiin, jota hän pitää ”maan tapana”. Parin viimeisen hallituksen aikana tehtiin valtion tasolla viitisenkymmentä poliittista virkanimitystä. Komissarius Kataisen hallituksen aikana tehtiin ainakin 26 poliittista virkanimitystä. Demarit onnistuivat parhaiten (ilmeisesti siksi että eivät saaneet komissaarin paikkaa) samaan ministeriöiden kanslia- ja osastopäällikköjä sekä muita johtajanpaikkoja, yhteensä 8 suojatyöläistä. Myös kokoomus, vasemmistoliitto ja RKP saivat omat osuutensa virkapaketeista. Valtio-opin professori sanoo suoraan, että poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota.
Lopuksi Wiberg ottaa pamfletissaan esille lobbausjärjestöt ja niiden tunkeutumisen ministeriöihin ja virastoihin sekä sen, että byrokraatit ajavat sellaista politiikkaa ja hankkeita, joista heille itselleen on hyötyä. Tässä yhteydessä hän ei ota esille kaavoituskorruptiota, josta tunnetusti hyötyvät poliitikkojen lisäksi johtava kaavoitusvirkamiehet. Sen sijaan Wiberg ottaa esille EU-intoilun, joka on tarjonnut varsinkin Itä-Euroopan byrokraateille mahdollisuuksin kovapalkkaisiin Brysselin hommiin.'
A-talkissa 23.9. keskusteltiin harvinaisen avoimesti julkishallinnosta, vaikkei Wiberg, eikä toimittaja ottanut esille poliittisia virkanimityspaketteja. Wiberg otti ohjelmassa paljon selkeämmin kuin pamfletissaan esille sen, miten heikoin tutkimuksin ja selvityksin isoja päätöksiä, kuten sote- ja kuntauudistus tehdään.”
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista



Suomessa poliittisia virkanimityksiä ja massiivista jalostuasteettoman ja energiaatuhlaavan teollisuuden (atomipojat ja muu puupääporukka), finanssialan ja rakennusalan vaali- ja puoluetukea ei pidetä korruptiona, joten Kekkosslovakiamme on maailman vähiten korruptoituneita maita. Yritysten ja lobbausjärjestöjen puolue- ja vaalirahoitusta ei haluta oikeasti julkistaa, vaan niitä juoksutetaan kaikenkarvaisten bulvaaniyhteisöjen kautta, jotta tämä korkeimman hallinto-oikeudenkin mielestä merkittävä yhteiskunnallinen toiminta voi jatkua julkisuudelta piilossa. Vaali- tai puoluerahoituksen uudistaminen ei tule kuuloonkaan, koska se ei kuulu ”asiaan”. Nykyinen järjestelmä on korruptiivinen, vaikka puoluetukilain laatimisella nimenomaisesti pyritiin siihen, etteivät ulkopuoliset rahoittajatahot pääsisi vaikuttamaan niin paljon poliittisiin päätöksiin. Puoluetuki ei ole mitenkään estänyt korruptiivisen ulkopuolisen rahan virtaamista poliiitikoille, vaikka puoluetukea, varsinkin viestintärahoitusta on runsaasti lisätty. Sen sijaan puoluetuki on sementoinut nykypuolueiden vallan ja puolueiden rakenteet. Puoluetukea ei nimensä mukaisesti jaeta muille kuin puolueille, vaikka sekä eduskunnassa että valtuustoissa istuu ja on istunut puolueiden ulkopuolisia edustajia. Tukea jaetaan vain eduskunnassa istuville puolueille, joten kaikki uuden yrittäjät joutuvat rahoittamaan toimintansa ja vaalinsa omin eväin. Olisi täysin mahdollista siirtyä julkiseen vaalitukijärjestelmään, jossa kaikki ehdokkaat puolueesta tai ryhmästä riippumatta saisivat saman vaalirahan käyttöönsä yksityiskohtaisella tilipäätöspakolla, mutta se ei tietenkään käy, koska ” se ei sovellu suomalaiseen hyvään demokratiaan.”




5.

Oikeusministeriön järjestämä valtioneuvoston demokratiapolittiisen toimintaohjelman kuulemistilaisuus 16.9.2016 Säätytalon hienoissa olosuhteissa oli juuri sellainen ”kuulemis”tilaisuus, jonkalaisia ei demokratian edistämisen nimissä tulisi järjestää. Kukin kansalaisjärjestön edustaja, tutkija ja kansalainen pöpötti 3 minuuttia jotakin, eikä mistään asiasta käyty dialogista keskustelua. Paikalla ei ollut ministeriä tai edes ministerin erityisavustajaa. Ja mitäpäs sitä keskustelemaan, koska oikeusministeriö (VN? VM?) oli jo päättänyt jo etukäteen mikä oli olennaista: äänestysasteen nostaminen ja demokratiakasvatus.

Muualla maailmassa tunnetaan sellainen käsite kuin demokratuuri (= demokratia+diktatuuri), mikä merkitsee näennäisdemokratiaa. Ihmiset uskovat elävänsä demokratiassa, mutta itse asiassa pieni piiri, Suomessa korporatiivinen klubi päättää asioista. Kansalaisia ei oikeasti kuulla, eivätkä he pääse päättämään kuin ”koirakakka” -jutuista, sillä isommat, oikeat asiat pitää jättää ”osaaville ja ammattimaisille” edustuksellisen demokratian viisaille eli sille klubille. Kuvaavaa on, että demokratuuria ei ole käsitelty ollenkaan suomeksi Wikipediassa, vaikka siitä on sivustot ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ranskaksi, venäjäksi, flaamiksi, tsekiksi ja kazakiksi.



Lähteitä:

Demokratiapolittiinen Hankeluonnos (pdf, 0.07 Mt)

Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014


Karjalainen, Maija. Tutkimuskatsauksia 9/2013. Suoran demokratian rooli
kuntapolitiikassa.


Kuntalaki

Ryhmäteatterin Eduskunta III -näytelmä.

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. Tammi 2015.

Repula & Koikkalainen. Näin valta ostetaan: Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006–2009. WSOY 2009.

Demokratur (ruotsiksi), wikipedia