Hei, me tunaroidaan!

1.

Nykyinen hallitus on koko olemassaolonsa ajan esittänyt lukuisia sellaisia lakiehdotuksia, jotka ovat kaatuneet perustuslakiin. Nyt vireillä on sellainen maankäyttö- ja rakennuslain, MRL:n uudistus, jossa aiotaan siirtää merkittävien asemakaavojen hyväksyminen pois kansalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustolta. Tätä pidetään kunnan itsehallinnon edistämisenä.

Hallitus ei taaskaan ole lukenut perustuslakia, jossa lukee ”kuntalaisten itsehallinto”. Kuntalaisten itsehallinto on kunnassa asuvien kansalaisten itsehallintoa. Kunnan itsehallinto on käytännössä kunnan valtapuolueiden eli yksinkertaisen enemmistön mielivaltaa. Se on kaavoitus- ja vaalirahakähmintää.

Kun kunnilta ollaan viemässä suurin osa päätettävistä asioista sote-uudistuksen myötä ja sitten merkittävien asemakaavoista päättäminen kunnanvaltuustolta, niin kysymys kuuluu, mitä virkaa on kuntavaaleilla. Päävarajeesuksemme Sipilä on Kehittyvien Maakuntien Suomen hengessä ”vapauttamassa” rakennusalaa eli käytännössä lisäämässä kaavoitus- ja rakennuskorruptiota. Samaan aikaan hallitus kertoo taistelevansa korruptiota vastaan. Vasen käsi ei todellakaan tiedä mitä oikea tekee. Sipilä ei ole vielä lähtenyt raamatullisille teille ja hakannut pois sitä korruptioon viettelevää kättä.

2.

Varajeesus Juha Sipilä (kepuli) on osoittautunut varsinaiseksi mukavaksi diktaattoriksi, joka haluaa puhua kansakunnalle julkisen palvelun televisiossa ja oikaista oikeita tietoa, koska ne eivät miellytä. Sipilän paikkaansa pitäneen vakuutuskuori-asian oikaiseminen Yle:ssä muistuttaa Hesarin rähmällään oloa demareiden edessä, kun Matti ”Ahmed Ahne” Ahteen Veikkaus-ahdistelujutut oikaistiin, vaikka näyttö oli massiivinen. Myöhemmin jutun kirjoittaja kokenut rikostoimittaja Harri Nykänen sai potkut Sanoman ”sananvapaustehtaasta”.

Varajesse Sipilän kaveri, Ylen uutispäätoimittaja Atte Jääskeläinen (kesk.) on jo jaellut potkuja ja savustuksia liian ikäville työntekijöille ja ostanut potkitut hiljaisiksi. Näin toimii muun ohessa huijari-investointipankki Goldman Sachs ja talouspimityksiä siunaava tilintarkastusyhtiö KPMG. Ylen journalismi on ollut aina poliitikkojen liekanarussa, joskus on lieka pidemmällä ja toisinaan lyhyemmällä. Nykyisen Sipilän hallituksen aikana lieka on ollut erityisen lyhyt, koska varajeesuksemme on hermoherkkä prinsessa, joka tuntee herneen nenässään monenkin patjan läpi. Aina vaan parempi, kun Atte J on vanhoja politbyrootuttuja ja jo Hesarissa nähnyt miten ikävistä toimittajista päästään eroon. Atte-boy ryhtyy miettimään sensuuria, kun Ylen käytävillä kepulaiset työntekijät supisivat, että varajesse Sipilän vaimoa oli loukattu Eduskunta III -näytelmässä.

Pääosin kepulaiset Yle:n aluetoimituksien johtajat ilmoittivat tukevansa päätoimittaja Atte Jääskeläistä (kesk.) ja osa poliittisesti valituista esimiehistä lauloi samaa laulua. Enää puuttuu Pikku-Kakkosen Ransun lausunto Yle:n johdon puolesta. Yle:n sisältäpäin tuntien, sen johtoon ja esimiehiksi ei pääse, jos ei ole poliittisia meriittejä eli jäsenkirjaa tai jäsenkirjasukulaisia. Myös toimittajiksi pääse kätevämmin jäsenkirjoilla, vaikka talossa onkin myös sitoutumattomia toimittajia. Toimittajien ei kehoteta ja kannusteta tekemään mahdollisimman hyvää journalismia, vaan “sopivaa”, joka ei suututa ketään hallituksessa, ministeriössä, puolueissa ja eduskunnassa. Jos toimittaja on ollut tarpeeksi ikävä, hänet hyllytetään televisiosta radioon, niin kuin kävi mm. Seppo Konttiselle ja Juha-Pekka Rantalalle. Televisio ja varsinkin televisiouutiset on se tärkein puoluepoliittisen “journalistisen kontrollin” paikka. Radiostakin voidaan savustaa ulos, jos ei osaa olla kunnolla.

Kepulaiset, “lautakasa” Vanhasen johdolla järjestivät jo potkut Ylen parhaimmalle politiikan tutkivalle toimittajalle, Ari Korvolalle. Kepulainen Atte J. järjesti potkut Pekka Ervastille. Aikoinaan demarijohtaja Wessberg hyllytti johtavien ay-pamppuja ja demareiden korruptiivisia suhteita punapääoman rakentajaan, Hakaan käsittelevän televisio-ohjelman. Hakan luontaiseduista oli nauttinut mm. Mauno Koivisto(SDP).

Kansan luottamuksen palauttamiseksi kepulainen Yle:n suojatyöläinen, Riitta Pihlajamäki (kepuli) nimikkeellä ”etiikkajohtaja” nimitettiin A-studion johtajaksi. Lisäksi Yle:n ”riippumattomaan” hallitukseen nimitettiin oikein kepulaisten kepuli, Maaseudun tulevaisuuden ja Suomenmaan entinen päätoimittaja Lauri Kontro (kesk.). Muiden puolueiden politrukit hallintoneuvostossa ja eduskunnassa katselevat sivusta, kun Sipilä siivoaa Yle:n kepukuntoon.

Pahiten asiasta on jeesustellut virheiden hallintoneuvoston jäsen viestintä ja digiasiantuntija Jyrki Kasvi (vihr.) joka valitteli, ettei hän voi hallintoneuvoston edustajana tehdä mitään. Yle-lain mukaan hallintoneuvoston on yhtiön ylin vallankäyttäjä joka muun muassa nimittään ja erottaa hallituksen ja huolehtii siitä, ettei julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritettua. Julkiseen palveluun ei tiettävästi kuulu journalistin ohjeiden vastainen junttapääministerin perseennuolenta. Mutta vihreät  – kokoomuksen puisto-osasto –  eivät  halua jupista  tärkeistä asioista tai muuten hallituksen ovet eivät enää koskaan aukene, eikä saada enää ministeriöiden korkeisiin virkoihin, Sitraan ja  Yleisradioon omia.

Mitä enemmän nyky-Ylestä selviää, sitä hämmentyneemmäksi tulee, sillä sensuuri oli tuolla tasolla viimeksi Kekkosen loppuaikoina. Mutta sitä Kekkosslovakian aikaa tässä taidetaankin elää, sillä sinne savupiipputeollisuuden ja kotiäitien onnelaan ovat persut ja kepulit meitä viemässä. Sekoomuslaisia asia ei kiinnosta, kunhan tarpeeksi yksityistetään, saadaan poliittisia suojatyöpaikkoja niihin firmoihin ja riittävästi vaalirahaa.

3.

Varajessemme Juha S. Ilmoitti tässä taannoin, että tuota jotta tota noin Talvivaarassa on tapahtunut ihme. Se on lähinnä aiheuttanut vain ihmetystä, varsinkin ammattianalyytikkopiireissä, joissa osataan laskea, ettei Terrafamesta tule koskaan kannattavaa eikä ulkomaalaisia sijoittajia tuollainen Kankkulan kaivo kiinnosta. Jos joku on pitänyt Sipilä bisnesmiehenä, niin viimeistään tämän tyyppinen pöljäily, jossa tungetaan täysin kannattamattomaan yhtiöön veronmaksajien rahoja satoja miljoonia (tämän hallituksen aikana), kertoo varajeesuksen talouskyvyistä kaiken. Mutta ilmeisesti asia on niin, että kun kyse on omista rahoista, se on bisnestä, mutta kun kyse on veronmaksajien rahoista, se on kaveribisnestä eli yhteisten rahojen jakamista kavereille. Kepulaisten menestys kuntavaaleissa ostetaan heittämällä Kankkulan kaivoon veronmaksajien rahoja satoja miljoonia euroja. Ja se näyttää olevan SOS-hallituksen mukaan oikein, autuaallista ja täydellistä.

Päreensä varajeesus Sipilä poltti, kun kävi ilmi, että Terrafame on tehnyt bisnestä hänen sukulaistensa omistaman yhtiön kanssa: ”Ei tämmöisiä meillä Turkissa – eiku Oulussa – puhuta!” Jeesusteluun keskittyneenä Sipilältä on jäänyt lukematta sekä Suomen perustuslaki että hallintolaki. Niin ikään oululainen Suvi Linden joutui aikoinaan eroamaan, koska oli päättämässä golfkerhonsa avustuksista. Sipilän esteellisyys on selvä kuin bläkki, mutta tuskin varajeesus eroaa, koska on niin korvaamaton ja mukava mies.

Juridisesti mielenkiintoista asiassa on se, ettei itse esteellisenä tehty tai valmisteltu päätös kumoudu, toisin kuin kunnallishallinnossa. Valtioneuvostossa saa siis tunaroida ihan vapaasti, mitä nyt jotain nuhteita voi joutua joskus kuuntelemaan. Maan tavan mukaisesti kukaan oikeasti merkittävä ministeri (mies) ei vapaaehtoisesti eroa. Valtakunnanoikeus siihen tarvitaan.

4. 

Nykyisen hallituksen kolme persupoliittista tapahtumaa ovat olleet lepakoiden ja tuulivoiman suhde, Ylen keskittyminen kulttuurien moninaisuuteen monikulttuurisuuden sijaan sekä bensiini- ja dieselautoilun tukeminen. Hyvä Timoteus Katolinen!

Nyt sitten fossiiliautojen tukemisen jälkeen hallitus aikoo osana energia- ja ilmastopoliittista ohjelmaa tukea sähköautoja. Kuitenkin tiedetään että päästöjä leikattaisiin parhaiten tai halvemmin vähentämällä henkilöautoliikennettä ja edistämällä joukkoliikennettä. Rahalla ei näytä olevan mitään merkitystä, kun kyse on autoilusta tai auringonlaskun teollisuudesta, joka saa taas lisätukea myös ns. päästökauppakompensaationa, jota esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on kritisoinut.

Kun Areva ei tule rakentamaan ja testaamaan Olkiluoto 3:a loppuun asti ja käynnistys ainakin myöhästyy entisestään, tulemme todennäköisesti näkemään uuden ”ilmastopoliittisen” tukipaketin TVO:lle – tai kätevästi TVO:n omistavalle puupääteollisuudelle, kuten päästökauppakompensaatiokin. Sitä tässä on jo pohjustettu, kun on valiteltu uusiutuvan energian tukea, ja sitä ettei uusi ydinvoima oikein tahdo kannattaa. Sähkökin on Suomessa kalliimpaa kuin Ruotsissa. Siitäkin huolimatta että siellä tuotetaan jo yli 10 % sähköstä tuulivoimalla. Suomessa kuulema sähkö on niin kallista, siksi kun tuotetaan muutama prosentti sähköstä tuulivoimalla.

5.

Atomimiehet ovat alkaneet propagoida sen eteen, että niin kamalasti menee sähköä huippuaikana, joten tarvittaisiin lisää ydinvoimaloita. Logiikka on samanlainen kuin se, että kun tuomiokirkko on jouluaattona täynnä, niin tarvitaan toinen tuomiokirkko. Sähköhuiput voidaan tasata, kun rajoitetaan ja osin kielletään sähkölämmitys. Laitetaan huippukulutukselle markkinatalouden mukainen kunnon hinta. Sähkö on jalostuneempaa energiamuotoa, joten sitä ei pitäisi käyttää sellaisiin tarkoituksiin, johon on olemassa vaihtoehtoja, kuten lämmittämiseen. Sähkölämmittäminen oli jo Imatran Voiman strategia Loviisan ydinsähkön kulutuksen edistämiseksi 1960–1970-luvuilla.

Sähkönkulutus on vähentynyt länsimaissa, koska jälkiteollinen yhteiskunta tarvitsee sitä yhä vähemmän. Sähkönkulutus ei myöskään enää ole mikään ennuste bruttokansantuotteen nousulle eli talouskasvulle. Mutta Kekkosslovakiaan kaipaava SOS-hallitus on valmis jakamaan sähkötuhlaavalle jalostusasteettomalle puupääteollisuudelle tukia ja verohelpotuksia. Energiansäästö on kannattavin alan investointi, mutta Suomen energiatuhlausteollisuudelle ei ole mitään kannustetta kehittää energiansäästöteknologiaa tai optimoida prosessejaan, koska tuhlauksen maksavat viime kädessä veronmaksajat.

Varajeesuksen johtaman hallituksen elinkeinopoliittinen linja on epätaloudellista, mutta perin kepulaista. Jopa turbomerkonomien omassa Kauppalehdessä (10.12. 2016) todettiin, että Fennovoiman ydinvoimalahanke tulisi keskeyttää, talouden ja turvallisuuden perusteella. Ydinvoima on liian kallista ja turvallisuusongelmat suuria. Kepulaisilla olisi ollut miljoonan ruplan tilaisuus katkaista Hanhikiven hanke siinä vaiheessa, kun ns. kotimaista omistusta ei löytynyt riittävästi. Sen sijaan Rosatomin rahoittajan, Sberbankin suojatöihin sittemmin otetun ”idänkaupan expertin”, Kannuksen ex-elinkeinoasiamiehen E Pula-Ahon (kesk.) avittamana käytiin Venäjällä edistämässä Rosatomin Hanhikivihanketta ihan taloustorakka O Rehnin (kesk.) johdolla. Valtion- ja pörssiyhtiö Fortum kiristettiin hankkeeseen mukaan. Olli-boy oli komissaarina hämmästellyt Rosatomin bresneviläistä atomimyllyhanketta. Valtakunnankontrolleri ei olisi ollenkaan hämmästynyt, jos kävisi joskus myöhemmin ilmi, että Rosatom / Venäjän energiaministeriö tai sen tytäryhtiöt tai Sberbank ovat tavalla tai toisella rahoittaneet Suomen Keskustaa. Onhan Maalaisliitolla jo kokemusta KGB-rahoituksesta.

6.

Television Ykkösaamussa 10.12. 2016 varajeesus Juha S. sai johtaa keskustelun jääviydestä, vakuutuskuoresta, journalistisesta vapaudesta ja tekemisistään marttyyriosastolle. Keskustelun johtaminen siihen, miten kaikki vaan himoitsevat tietoa hänen omaisuudestaan ja pilkkaavat hänen perhettään ja uskontoaan oli selvästi jonkun uhriasennetta suosivan viestintäkonsultin mis- ja disinformaatiostrategia.

Sijoittajakonkari Kim Lindströmin mukaan vakuutuskuoret, joita tiedetään olevan myös pääministeri Juha Sipilällä (kesk.), ovat olemassa ainoastaan verosuunnitteluominaisuuksien takia. Vakuutuskuorien sisällä pelataan esimerkiksi kapitalisaatiosopimusten ja vakuutussijoitusten kautta, jolloin verojen maksulta vältytään. Vakuutusyhtiöt ovat huomanneet tämän verosuunnittelua avittavan sijoitusinstrumentin suosion ja ovat nostaneet hallinnointipalkkoita reippaasti. Lindströmiä huvittaa, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan lähes mitä tahansa välttääkseen veroja, jopa enemmän kuin mitä he voivat säästää veroissa. Veroja siinä säästää niin kauan kuin ei ota mitään ulos vakuutuskuorista. Rahat kasvavat korkoa korolle. Mitä kauemmin pystyy olemaan ottamatta rahoja pois vakuutuskuoresta, sitä enemmän hyötyy. Tulot, jotka tulevat vakuutuskuoren sisälle, ovat verovapaita. Se siis hyödyttää kaikista eniten niillä, joilla on suurin omaisuus.

Hesari ehti jo ilmoittamaan, ettei vakuutuskuoressa ole mitään hämärää. Suomen Pravdan mukaan miljoonalla suomalaisista on rahastosijoituksia, joten mitään hätää ei ole. Rahastoissa ei voi päättää mihin sijoittaa, sen sijaan vakuutuskuoressa voi ja mitä rikkaampi on sen, kauemmin voi pitkittää verojen maksuja. Lisäksi nämä finanssikeplotteluinstrumentit ovat hyvin lievästi verotettuja. Omaisuuden voi myös peitellä kuoreen. Varajeesuskin ilmoitti, ettei hän tiedä mitä sijoituksia hänellä on.

Kaksi ns. hyvää kysymystä kuuluvat: 1. Miksi tällaisien sijoitusinstrumenttien verotus on lievää ja 2. miksi pääministeri sijoittaa tällaiseen? Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata, sillä pankit ja vakuutusyhtiöt ovat vuosikymmeniä rahoittaneet suurimpia puolueita ja niiden ehdokkaita. Siksi Suomessa mm. pankkiriisi hoidettiin siten, että pankit pelastettiin verovaroin ja pk-yrittäjät laitettiin liki ikuiseen velkavankeuteen. Toiseen kysymykseen vastaamiseen ei voi tietää varmaa vastausta, mutta todennäköinen vastaus on ahneus ja verokeinottelu. Asiassa on tietysti painanut se, että varajeesuksemme on halunnut parkkeerata omaisuutensa jonnekin sillä aikaa, kun hän leikkii poliitikkoa. Hän olisi voinut sijoittaa rahojaan esimerkiksi kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin, mutta se olisi ollut rahvaanomaista. Pääministeri ei voine toimia riskisijoittajana. Ja tuskinpa varajeesus Juha S olisi sitä halunnutkaan.

A-studion vuotta 2016 luotsaavassa ohjelmassa varajeesus Sipilä sai puhua puuta heinää ns. toimittajien katsoessa vierestä. Yle uutisoi sanasta sanaan Sipilä tiedotteen STT:lle ja kertoi se olevan perinteinen PM:n tervehdys (tosin vain suomeksi). Yle on nyt sitten ”normalisoitu” eli kepuloitu. Kansa on kepu-TV:sä  ansainnut?

7.

On tullut selväksi, ettei Sipilä ole sellainen talousmies joka ymmärtäisi kansantalouden, valtiontalouden eikä edes liiketalouden päälle, jos kyseessä on valtionyhtiö tai valtion rahoittama yhtiö. Ilmoittaisiko hän, että ihme on tapahtunut, jos hänen ja sukulaistensa omistama yhtiö tekisi 20 miljoonaa euroa kuukaudessa tappiota? Miksi Sipilä ei itse sijoita rahojaan Talvivaaraan, jos Terrafame on niin ihmeellinen firma? Ovathan poliitikot ennenkin sijoittaneet Pekka Perättömän kaivokseen rahaa. Toisten rahoilla leikkimisessä voidaan luokitella menot tuloiksi ja kupata veronmaksajien varoja. Oikeusvaltioperiaate on poliitikkoleikkiä leikkivälle varajeesukselle ihan tuntematon käsite.

Kun Juha S:llä ei ole mitään virkaa talousmiehenä eikä julkisessa virassa ministerinä, hän voisi ottaa tunkkinsa ja tunkea jonnekin muualle – vaikka Liminkaan.

Ps .Juha S., sen jälkeen ei kukaan kyselisi mitä sinä ja perheesi touhuatte ja omistatte.

8.

Nykyisen hallituksen tavoitteena tuntuu olevan ideologinen puuhastelu vaalirahoittajien ja suojatyön tarjoajien iloksi. Hankkeita ajetaan läpi ilman kunnollisia selvityksiä, juridisia arviointeja, ilman vaihtoehtoisia arvioita, ilman tutkimuksiin perustuvaa analyysiä nykytilasta. Kun päätetään että metallinen kuutio on muovinen pallo ja ongelmana on sen pallon kimmoisuus, niin ryhdytään moukaroimaan kuutiota pontevasti kimmoisammaksi ja kas, kyllähän se jo hieman joustaa, mutta miksi se ei pyörikään?

Huonoa Uutta Vuotta 2017 odotettavissa – valitettavasti.

Lähteitä:

Sijoittajakonkari: "Sipilän vakuutuskuori hyvä osakeomistuksen piilottamiseen" Iltalehti 11.3.2016 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031121253117_uu.shtml

Kolumni Perutaan ydinvoimala. Kauppalehti OPTIO 10.12.2016.http://www.kauppalehti.fi/uutiset/perutaan-ydinvoimala/nye5F9rc?ref=twitter:aeaf

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. WSOY 2015.

Laki Yleisradio Oy:stä 22.12.1993/1380

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380

Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)

1. 

Oikeusministeriöllä on ollut käynnissä jo yli 10 vuotta Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman jatkona demokratiaohjelma. Ohjelma-asiakirjoissa puhutaan kauniisti demokratiasta, mutta mitä siellä oikein tarkoitetaan demokratialla? Demokratia on poliittisen eliitin mielestä edustuksellista demokratiaa ja palveluiden käyttäjien raateja ja neuvostoja, joilla ei ole todellista valtaa. Kuntalaisia ja kansalaisia kyllä muodollisesti ”kuullaan” lainsäädäntöhankkeissa, kaavoitusasioissa yms, mutta ei kuunnella eikä käydä dialogia kansalaisten kanssa.

Viimeisimmässä demokratiapoliittisen ohjelman luonnoksessa oli lueteltu demokratian suuremmiksi ongelmiksi erityisesti heikossa asemassa olevien alhainen alhainen äänestysprosentti, kansalaisten vaikeus ymmärtää maakunta- ja kuntavaalien eroja sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan ongelmat. Kansalaisjärjestöinä tässä ymmärretään nimenomaisesti sote-järjestöt, jotka ovat sitten niitä palvelujen tuottajia yhdessä kuntien ja jatkossa maakuntien kanssa. Kansalaisjärjestöjä eivät ole asukas- tai kaupungiosayhdistykset tai luonnosuojelujärjestöt. ”Kuntalain kokonaisuudistuksessa järjestöjen roolia on käsitelty erityisesti kunnat ja markkinat jaostossa”, todetaan hallituksen demokratiapolittiisessa selonteosssa ( s.56). Järjestöt, siis sote-järjestöt ovat osa markkinoita eivätkä varsinaisesti kansalaistoimintaa ainakaan kunnallisessa toiminnassa.

Vallan liepeillä pyörivät isommat kansalaisjärjestöt – ne congot (co-governmental organisations) – jotka on nyt nauttivat merkittävää valtionapua ja joiden hallinnossa istuu usein nykyisiä tai entisiä kansanedustajia ovat vain tyytyväisiä, että saavat osallistua ministeriön tilaisuuksiin ja todennäköisesti myös saavat lisärahoitusta ”demokratian edistämiseen”. On se niin hienoo päästä mukaan. Ja taas voivat ministeri ja ministeriön virkamiehet kehua miten on ”kansanvaltaa edistetty”.

Poliitiikkojen ja virkamiesten rakastamat ”rakentavat” kansalaisjärjestöt luulevat tosissaan edistävänsä demokratiaa kaikenlaisten vallattomien toimikuntien, neuvottekuntien ja kerhojen kautta. Siellä keskustellaan kyllä niistä sote-palveluista, niiden laadusta ja riittävyydestä ja joku pienempi asia kansalaisen palveluiden osalta voidaan ehkä ratkaista, mutta ei siellä käytetä demokraattista valtaa. Tuotetuista palveluista palautteita ja korjausehdotuksien antaminen on asiakaspalvelua – ei demokratiaa. Uusliberalistisessa uuden julkishallinnon periaatteiden mukaisesti kansalaisista ja kuntalaisista on tehty asiakkaita ja kuluttajia. Valta ei kuulu kansalaisille, sillä tässä systeemissä se kuuluu rahalle, markkinoille, konsulteille ja sisäpiirin ”parhaille” politrukeille.

Kansalaiset eivät pääse määritellemään mistä demokratiasta on kyse ja mitä palveluja ja miten olisi tarkoitus toteuttaa. Sote-maakuntahallinnossa hallitus on jo päättänyt, että palvelut pitää yhtiöittää. Tätä ole kysytty kuntalaisilta eikä kansalaisilta, eikä sitäkään onko maakuntamalli paras vaihtoehto. Aikoinaan hyvät läänit lakkautettiin ja siirryttiin älyvapaaseen AVI, ELY yms. sekoiluun. Eikä sitä kysytty kansalaisilta.

2.

Kuntalakia uudistettiin parhaiden uusliberalistis-junttameningillä vuonna 2015. Asialla oli sisäasianministeriön kuntaosaston sijaan valtiovarainministeriö, mikä kuvastaa sitä miten nykyhallinto näkee kuntalaisten perustuslaillisen itsehallinnon. Valtakunnankontrolleri kirjoitti jo 28. syyskuuta 2014 (Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista ) kuntalaista:

”Priorisointi ja laatu ovat sanoja, jotka eivät mahdu kykypuolueen edustajien suuhun. Vantastista. Samalla se on merkinnyt hallinnon ”vapauttamista” laillisesta hallintomenettelystä ”tehokkuuden nimissä”, mistä on osoituksena valtionvarainministeriön toukokuussa laatima kuntalakiluonnos, joka on aivan ala-arvoista säännöstekstiä ja toteutuessaan tekisi kunnista vain menokuriorganisaatioita, joissa päätöksiäkin voitaisiin tehdä virallisestikin missä tahansa kuppikunnan kokouksessa.”

Ja vuonna 2015 Valtakunnankontrolleri kirjoitti kuntalaista ( torstai 3. joulukuuta 2015

Paskanjauhajien valtakunta):

”Jo viime hallituskaudella valtionvarainministeriön laatima ja eduskunnan todella yksinkertaisen enemmistön hyväksymä kuntalaki oli surkeinta puitelakilainsäädäntöä, mitä valtakunnankontrolleri on vuosikymmeniin nähnyt. Aiemmin kuntalakia on laatinut sisäasianministeriön kuntaosasto ja lähtökohtana on ollut kunnallinen itsehallinto ja demokratia. Valtionvarainministeriön uusliberaalien suojatyöläisten lähtökohtana oli talouskurin tuominen kuntiin lainsäädännöllä. Samaan aikaan kun kuntien määrää on tarkoitus vähentää ja kuntien tehtäviä karsia, katsoivat sekoomuslaiset kurituspojat ja -tytöt tärkeäksi laittaa luun kurkkuun jo etukäteen. Kuntien pikkupoliitikoilta on syytä ottaa sote-asiat pois, mutta miksi muista kuntien tehtävistä on poistettu kaikki perustuslaissa taattu demokratia? VM:n EK:ssa ja FK:ssa kasvatetut pojat ja tytöt eivät edes tiedä mitä on perustuslaki tai ihmisoikeudet. Häh, yhtiöillähän se kaikki vapaus pitää olla.”

Tätä samaa kuntalakia pitää demokratian ylimpänä asteena poliitikkojen ja ministeriön lisäksi kaikkien alojen asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti. Laissa on kuulema ihan erityiset demokratiapykälät, jotka tulevat voimaan vuonna 2017 kuntavaalien jälkeen. Ja mitä nämä demokratiapykälät sitten ovat? Laissa tuli pakolliseksi vammais-, vanhus- ja nuorisoneuvostot, jonkatyyppisiä toimielimiä on ollut monissa kunnissa jo ollut. Näillä ei ole jatkossakaan mitään päätöksentekovaltaa.

Edelleenkään kuntalaiset eivät pääse keskieurooppalaiseen tapaan äänestämään pormestaria suoralla kansanvaalilla. Edelleenkään kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta saada tärkeää asiaa kansanäänestykseen, vaikka 10 % tai enemmän äänioikeutetuista sitä vaatisi, eikä kansanäänestykset Suomessa voi mitenkään olla sitovia, koska se sotkisi suomalaisen hyvävelikerhon pasmat. Kunnallisia kansanäänestysistä liki kaikki on koskenut himmeliasioita eli kuntaliitoksia ja valtaosa on ollut poliitikkojen oma idea. Vuosina 1991–2012 tehdyistä 59 kunnallisista kansanäänestysaloitteesta vain 8 ( 14 %) on johtanut kansanäänestykseen, kaikki varsinaistakunnallista päätöksentekoa koskevat aloitteet (liikenne- kaavoitus- ja koulutusaloitteet) on hylätty. Valtakunnallista kansanäänestystä on käytetty vain viinaäänestyksestä ja EU-jäsenyydestä (koska olisi näyttänyt oudolta jos Ruotsi olisi äänestänyt, mutta Suomi ei). Tuolloin meille muun ohella valehdeltiin, ettei nyt päätetä EMU:sta. Rahaliitosta ei voitu äänestää koska ”ei oltu lopputuloksesta varmoja”. EMU-päätös tehtiin ”demokraattisesti” pääministerin tiedonannolla.

Sen sijaan uuteen kuntalakiin otettiin säännökset, joilla poliittinen eliitti voi pelata kunnanvaltuuston koolla, koska se päätetään valtuustossa. Laissa on määritelty minimimäärä. On selvää, että keskeiset valtapuolueet, pääasiassa demarit ja kokoomus kaupungeissa ja keskusta maaseudulla laskevat mikä on heille edullisinta. Valtapuolueet pelaavat jo nyt valtapeliä lautakuntapaikolla pienempien ryhmien kanssa. Kuntalaissa ei ole määritelty lautakuntien jäsenten määrää eikä sitä, että ne tulisi jakaa tasapuolisesti kaikkien valtuustonryhmien kesken esimerkiksi saanut kokonaisäänimäärän mukaan. Lautakuntapaikkajaosta on siis tullut keskeinen polittisten lehmäkauppojen markkina, jossa johtava tai johtavat valtapuolueet ryhtyvät ”pahaksi joulupukiksi” (bad santa) ja ilmoittavat muille, että jos he hyväksyvät nämä ja nämä poliittiiset tavoitteet, niin saavat enemmän tai ylipäätään tai parempia lautakuntapaikkoja (kuten kunnanhallitus tai kaavoituslautakunta). Tämä on siis varsinkin valtionvarainministeriön mukaan erityisen demokraattista toimintaa. Transparencyn internationalin mukaan VM:n lainvalmistelutapa edustaa korruptiivista menoa. Tämä ministeriön sitten pantu sen itse valmistelmassa kuntalaissa (10 §)

huolehtimaan ” että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa”, kun ministeriössä ei edes ymmärretä mikä on perustulaillinen kuntalaisten itsehallinto.

Tarastin, eduskunnan yksinkertaisen enemmistön ja valtiovarain- ja oikeusministeriön mukaan superdemokraattisessa kuntalaissa on asetettu talouskuripakko, jota valvoo uusliberalistiseen uskoon vihitty valtionvarainministeriö. Samoin uudessa kuntalaissa on asetettu kunnille yhtiöittämisvelvollisuus. Kuntalaisten itsehallinto on jo pitkälti viety näillä päätöksillä. Poliitikkojen ja VM:n alibi demokratian kaventamiseksi on EU, mutta se ei ole koko totuus. Jos ongelma on EU, niin miksi kansalaiset eivät pääse äänestämään niistä päätöksistä. Sote-palveluiden ja TSS-oikeuksien kilpailuttamisesta ei ole saatu äänestää. Jos demokratiaa rankasti ruoskiva TRIP-sopimus hyväksytään EU:ssa, niin saavatkohan suomalaiset kansanäänestysmahdollisuuden. Tuskin. Ruotsissa ja Tanskassa siitä voidaan äänestää. Jos poliittinen eliitti päättää ”yleisistä syistä”, että Suomen pitäisi liittyä Natoon, niin saavatkohan suomalaiset Nato-kansanäänestyksensä, niin kuin presidentti Niinistö on luvannut. Tuskin. Kekkoslovakiassa, jota Suomeksi kutsutaan ei voi päästää kansaa päättämään tärkeistä asioista, koska se voi äänestää ”väärin”. Niin demokraattista tämä on. Äänensä saa kuuluviin, jos on ”oikeaa” mieltä.

3.

Samaan aikaan kun oikeusministeriö edistää demokratiaa, hallitukset toisensa jälkeen ovat kaventaneet kansalaisten demokraattisia ja perusoikeuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain maankäytön päätöksiä on kokoajan siirretty yhä enemmän kuntalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustoilta ei-julkisiin kähmintäkokouksiin kunnanhallituksiin ja kaavoituslautakuntiin. Todellisuudesta vieraantuneiden poliitikkojen ja yleensä poliittisin perustein valittujen virkamiesten on ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, mikä ero päätöksenteolla on demokraattisessa mielessä jos se tehdään valtuustossa kuin että se tehdään lautakunnassa, koska siirron kehutaan edistävän lähidemokratiaa. Tärkeisiin luottamuselimiin, kuten kaupunginhallitus ja kaavoituslautakunta istutetaan yleensä keskeisimmät puolueiden ”kaavoitusasiantuntijat” eli ne joiden tehtävä on lypsää gryndereiltä ja rakennusyhtiöiltä korruptiorahaa puolueidelle ja ehdokkaille ”sopivien” kaavoitusratkaisujen vastineeksi eri tavoin mm. erilaisten bulvaaniyhtiöiden, -säätiöiden ja -yhdistysten kautta.

Jos edellinen hallitus epävirallisesti pohdiskeli kuntalaisten perustuslaillisen laillisuusvalvonnan eli kunnallisvalituksen lakkauttamista, niin nykyinen hallitus ns. selvitti asian. Se, että nykyinen hallitus edes päätti ”selvittää” ilmiselvästi perustuslain vastaista poliittista lainsäädäntöhanketta kertoo kaiken nykyhallituksen demokraattisesta mielenlaadusta. Kehittyvien Maakuntien Suomen, rakennusteollisuuden, gryndeiden ja muiden vaalirahoittajien tahto halutaan muokata laiksi. Edellinen hallitus keksi kätevän tavan kiertää asiaa ja ”talouden tasapainoituksen” nimissä laadittiin tuomioistuinmaksulaki, jossa hallinto-oikeuksien maksuja korotettiin yli 150 % kertarysäyksellä. Lisäksi päätettiin, että myös sitä, ettei saa valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta pitää maksaa sama hinta, nykyisin siis 500 euroa. Se on kallis hinta vessapaperista, jossa lukee ”että valitusoikeutta ei myönnetä, piste.” Valtakunnankontrolleri kirjoitti asiasta blogissaan jo maaliskuussa 2016 ( Kansalaisoikeuksista viis: oikeutta saa, jos on varaa maksaa):

”Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.

Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.

Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen eriävän mielipiteen.”

Se kova ydin, johon poliittinen eliitti ei missään tapauksessa halua kansalaisten pääsevän sotkemaan on rakentaminen ja kaavoitus, koska siinä on kyse puolue- ja vaalirahahoituksesta, rakenteellisesta korruptiosta, joka on tuntematonta oikeusministeriön demokratiahankkeelle:

”Eduskunta on pitänyt kansalaisten osallistumisoikeutta maankäytön suunnittelussa hyvin tärkeänä, jopa perusoikeuksien kannalta. Myös laillisuuden valvonnassa kansalaisten rooli on ollut eräs maankäyttö- ja rakennuslain keskeisistä lähtökohdista. Kunnallisen itsehallinnon [=valtapoliitikkojen] korottaminen monopoliasemaan on johtanut tilanteeseen, jossa kunnan ei tarvitse piitata asukkaittensa mielipiteistä ja muistutuksista. Kunnat väärinkäyttävät monopoliaan ja käyvät rakennusoikeuksilla avoimesti kauppaa ympäristön ja kulttuuriperinnön kustannuksella.

Kunnalliset päätöksentekijät ja hallinto-oikeudet mitätöivät yhteisvoimin lain kuntalaisille takaaman mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöönsä maankäytön suunnittelussa. Hallituksella ja eduskunnalla on ollut aivan liian idealistinen käsitys kuntien vastuullisuudesta antaessaan oikeuksille mahdollisuuden olla puuttumatta kaavojen laatuun. Vaikka laki on tavoittelevinaan hyvää elinympäristöä (1 §), sille riittää nimellisten minimivaatimusten täyttyminen.”

Heikki Annanpalo. Toteutuuko kuntalaisen oikeus osallistua kaavoitukseen? Yhdyskuntasuunnittelu 2014:4 vol 52

Kuntalain kuripykälien innottamana nykyinen hallitus päätti sote-maksuasetuksella korottaa kertarysäyksellä kunnallisten sote-maksujen kattoa 30 %:lla. Viesti oli se, että ns. kestävyysvajeen nimissä kuntien tulisi myös toteuttaa hallituksen tahto 30 %:n korotuksista.

4.

Poliittiset virkanimitykset ja vaalirahojen pimitys ovat asioita, jotka eivät kuulu demokratiapoliittisen ohjelman piiriin, koska hallitus edistää vain sellaista demokratiaa, mikä sopii sille:

”Wiberg puuttuu myös poliittisin virkanimityksiin, jota hän pitää ”maan tapana”. Parin viimeisen hallituksen aikana tehtiin valtion tasolla viitisenkymmentä poliittista virkanimitystä. Komissarius Kataisen hallituksen aikana tehtiin ainakin 26 poliittista virkanimitystä. Demarit onnistuivat parhaiten (ilmeisesti siksi että eivät saaneet komissaarin paikkaa) samaan ministeriöiden kanslia- ja osastopäällikköjä sekä muita johtajanpaikkoja, yhteensä 8 suojatyöläistä. Myös kokoomus, vasemmistoliitto ja RKP saivat omat osuutensa virkapaketeista. Valtio-opin professori sanoo suoraan, että poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota.

Lopuksi Wiberg ottaa pamfletissaan esille lobbausjärjestöt ja niiden tunkeutumisen ministeriöihin ja virastoihin sekä sen, että byrokraatit ajavat sellaista politiikkaa ja hankkeita, joista heille itselleen on hyötyä. Tässä yhteydessä hän ei ota esille kaavoituskorruptiota, josta tunnetusti hyötyvät poliitikkojen lisäksi johtava kaavoitusvirkamiehet. Sen sijaan Wiberg ottaa esille EU-intoilun, joka on tarjonnut varsinkin Itä-Euroopan byrokraateille mahdollisuuksin kovapalkkaisiin Brysselin hommiin.'

A-talkissa 23.9. keskusteltiin harvinaisen avoimesti julkishallinnosta, vaikkei Wiberg, eikä toimittaja ottanut esille poliittisia virkanimityspaketteja. Wiberg otti ohjelmassa paljon selkeämmin kuin pamfletissaan esille sen, miten heikoin tutkimuksin ja selvityksin isoja päätöksiä, kuten sote- ja kuntauudistus tehdään.”

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista

Suomessa poliittisia virkanimityksiä ja massiivista jalostuasteettoman ja energiaatuhlaavan teollisuuden (atomipojat ja muu puupääporukka), finanssialan ja rakennusalan vaali- ja puoluetukea ei pidetä korruptiona, joten Kekkosslovakiamme on maailman vähiten korruptoituneita maita. Yritysten ja lobbausjärjestöjen puolue- ja vaalirahoitusta ei haluta oikeasti julkistaa, vaan niitä juoksutetaan kaikenkarvaisten bulvaaniyhteisöjen kautta, jotta tämä korkeimman hallinto-oikeudenkin mielestä merkittävä yhteiskunnallinen toiminta voi jatkua julkisuudelta piilossa. Vaali- tai puoluerahoituksen uudistaminen ei tule kuuloonkaan, koska se ei kuulu ”asiaan”. Nykyinen järjestelmä on korruptiivinen, vaikka puoluetukilain laatimisella nimenomaisesti pyritiin siihen, etteivät ulkopuoliset rahoittajatahot pääsisi vaikuttamaan niin paljon poliittisiin päätöksiin. Puoluetuki ei ole mitenkään estänyt korruptiivisen ulkopuolisen rahan virtaamista poliiitikoille, vaikka puoluetukea, varsinkin viestintärahoitusta on runsaasti lisätty. Sen sijaan puoluetuki on sementoinut nykypuolueiden vallan ja puolueiden rakenteet. Puoluetukea ei nimensä mukaisesti jaeta muille kuin puolueille, vaikka sekä eduskunnassa että valtuustoissa istuu ja on istunut puolueiden ulkopuolisia edustajia. Tukea jaetaan vain eduskunnassa istuville puolueille, joten kaikki uuden yrittäjät joutuvat rahoittamaan toimintansa ja vaalinsa omin eväin. Olisi täysin mahdollista siirtyä julkiseen vaalitukijärjestelmään, jossa kaikki ehdokkaat puolueesta tai ryhmästä riippumatta saisivat saman vaalirahan käyttöönsä yksityiskohtaisella tilipäätöspakolla, mutta se ei tietenkään käy, koska ” se ei sovellu suomalaiseen hyvään demokratiaan.”

5.

Oikeusministeriön järjestämä valtioneuvoston demokratiapolittiisen toimintaohjelman kuulemistilaisuus 16.9.2016 Säätytalon hienoissa olosuhteissa oli juuri sellainen ”kuulemis”tilaisuus, jonkalaisia ei demokratian edistämisen nimissä tulisi järjestää. Kukin kansalaisjärjestön edustaja, tutkija ja kansalainen pöpötti 3 minuuttia jotakin, eikä mistään asiasta käyty dialogista keskustelua. Paikalla ei ollut ministeriä tai edes ministerin erityisavustajaa. Ja mitäpäs sitä keskustelemaan, koska oikeusministeriö (VN? VM?) oli jo päättänyt jo etukäteen mikä oli olennaista: äänestysasteen nostaminen ja demokratiakasvatus.

Muualla maailmassa tunnetaan sellainen käsite kuin demokratuuri (= demokratia+diktatuuri), mikä merkitsee näennäisdemokratiaa. Ihmiset uskovat elävänsä demokratiassa, mutta itse asiassa pieni piiri, Suomessa korporatiivinen klubi päättää asioista. Kansalaisia ei oikeasti kuulla, eivätkä he pääse päättämään kuin ”koirakakka” -jutuista, sillä isommat, oikeat asiat pitää jättää ”osaaville ja ammattimaisille” edustuksellisen demokratian viisaille eli sille klubille. Kuvaavaa on, että demokratuuria ei ole käsitelty ollenkaan suomeksi Wikipediassa, vaikka siitä on sivustot ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ranskaksi, venäjäksi, flaamiksi, tsekiksi ja kazakiksi.

Lähteitä:

Demokratiapolittiinen Hankeluonnos (pdf, 0.07 Mt)

http://www.oikeusministerio.fi/material/images/om/yhteiset/demokratia/oeJBvMbDd/Tausta_1_Toimintaohjelman_hankeosio_komm.pdf

Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1394630106756.html

Karjalainen, Maija. Tutkimuskatsauksia 9/2013. Suoran demokratian rooli

kuntapolitiikassa.

https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/tutkimuskatsauksia_2013-9.pdf

Kuntalaki

http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki#L10

Ryhmäteatterin Eduskunta III -näytelmä.

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. Tammi 2015.

Repula & Koikkalainen. Näin valta ostetaan: Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006–2009. WSOY 2009.

Demokratur (ruotsiksi), wikipedia

https://sv.wikipedia.org/wiki/Demokratur